Valmisteilla oleva jalostusasetus – toteutuuko koirien hyvinvointi? Kansalaisaloitteen vireillepanija Kaisa Lehtola

Suomeen valmistellaan parhaillaan uutta jalostusasetusta, jonka tavoitteena on koirien terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen.

Asetuksella on tarkoitus linjata, mitä jalostuksessa saa tehdä ja mitä ei, sekä puuttua esimerkiksi sukusiitokseen, pentujen teettämiseen ja sairaiden eläinten käyttämiseen jalostuksessa.

Asetuksen työryhmässä vaikuttavat:

• Maa- ja metsätalousministeriö
• Ruokavirasto
• Aluehallintovirastot
• Eläinten hyvinvointikeskus
• Suomen Kennelliitto
• Suomen Koirankasvattajat ry
• SEY Suomen Eläinsuojelu
• Suomen Eläinlääkäriliitto
• Asiantuntijajäsenet

Jalostusasetuksen valmistelua tukevan työryhmän kokouspöytäkirjojen ja julkisten tiedotteiden perusteella on herännyt vakava huoli siitä, kuinka vahvasti eläinten hyvinvointi lopulta ohjaa asetuksen sisältöä. 

Tässä kirjoituksessa käsittelemme näitä huolta herättäviä seikkoja.

Julkaisuissa on noussut toistuvasti esiin huoli rotujen säilymisestä, kantakirjattujen pentujen määrän vähenemisestä ja siitä, että liian tiukka sääntely voisi siirtää kasvatusta rekisterin ulkopuolelle. 

Nämä ovat ymmärrettäviä käytännön kysymyksiä, mutta niiden ei pitäisi ohittaa asetuksen tärkeintä tavoitetta: koirien terveyttä ja hyvinvointia.

Erityinen huoli liittyy ääripiirteisiin. Työryhmässä on keskusteltu erittäin lyhytkuonoisten koirien jalostuskiellosta sekä kuonon pituuden ja maavaran vähimmäismitoista. Ehdotuksia on sekä kannatettu että vastustettu.

Erityisen tärkeää olisi nyt tunnistaa, että haitallisten ääripiirteiden terveysvaikutuksista tiedetään jo riittävästi. Kyse ei ole enää siitä, tarvitsemmeko lisää tutkimuksia, mittauksia tai dataa osoittamaan, että tietyt äärimmäiset rakenteet altistavat sairauksille, toimintakyvyn ongelmille ja kärsimykselle.
Tietoa on jo. Nyt tarvitaan rajoja ja päätöksiä.

Jalostuksen pitäisi ohjata koirien ulkomuotoa terveempään suuntaan. Jos tietyn rakenteen tiedetään lisäävän terveysriskejä, sitä ei pitäisi jatkaa vain siksi, että se kuuluu nykyiseen rotumääritelmään tai ulkonäköihanteeseen.

Tavoitteena ei voi olla se, että tutkimme koiria yhä tarkemmin ja karsimme vasta kaikkein sairaimmat yksilöt, jos samalla tuotamme jatkuvasti seuraavia sukupolvia samoihin ongelmiin altistavilla rakenteilla.

Asetukseen tarvitaan selkeitä ja konkreettisia rajoja, joilla voidaan päästä eroon koirien terveyttä vaarantavista ääripiirteistä.

Pelkkä seulonta ei riitä. Testaaminen on tärkeä osa jalostusta, mutta se ei korjaa rakennetta, joka itsessään altistaa koiraa terveysongelmille.

Eikä jalostuksen pitäisi perustua siihen, näyttääkö yksittäinen koira tällä hetkellä oireettomalta, jos tiedämme sen perinnöllisen ominaisuuden tai rakenteen lisäävän jälkeläisten riskiä sairastua.

Jos tutkimustuloksen merkityksestä on jo olemassa näyttöä, ei riitä, että ongelmaa kierretään vetoamalla tutkimusmenetelmien epävarmuuksiin.

Jos mittausjärjestelmässä on puutteita, niitä pitää kehittää, mutta samalla jalostusta pitää pystyä rajoittamaan silloin, kun eläinten hyvinvoinnin kannalta riski on selvä.

Myös ajatus rotujen säilyttämisen ja terveyden välisestä tasapainosta kaipaa tarkastelua.

Rotujen säilyttäminen nykyisenlaisina ei voi olla itseisarvo, jos niiden ulkomuotoihanteisiin liittyy ominaisuuksia, jotka aiheuttavat koirille kärsimystä.

Koirien ei pitäisi joutua maksamaan ihmisten ylläpitämistä ulkonäköihanteista.

Työryhmässä esiin tuodut käytännön ongelmat – tutkimusten saatavuus, kustannukset, lausuntojen luotettavuus ja kasvatuksen mahdollinen siirtyminen rekisteröimättömiin koiriin – ovat asioita, joihin pitää löytää ratkaisut. Ne eivät kuitenkaan saa johtaa siihen, että eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämätön sääntely jätetään tekemättä.

On olemassa todellinen riski, että jalostusasetuksesta tulee kompromissi, jossa kerätään lisää dataa ja lisätään seulontoja, mutta ei lopulta puututa riittävän tehokkaasti ongelmien juurisyihin.

Lisää tutkimuksia ei enää tarvita sen todistamiseen, että tietyt ääripiirteet vaarantavat koirien terveyttä.

Nyt tarvitaan selkeitä rajoja ja konkreettisia toimia, joilla näistä kärsimykselle altistavista piirteistä voidaan päästä eroon.

Koirat tarvitsevat terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Jalostuksen tehtävä on turvata nämä – ei ylläpitää sairastuttavia ääripiirteitä.

Kansalaisten äänellä on merkitystä – nyt on aika vaatia tekoja tiedon ja eläinten hyvinvoinnin puolesta. Allekirjoittamalla Ääripiirteisten koirien ja kissojen jalostuksen kieltäminen -kansalaisaloitteen, olet mukana raivaamassa tietä kohti terveempää tulevaisuutta. 

Jos aihe kiinnostaa, kuuntele Koira haudattuna -podcastin jakso ääripiirteistä. Jakson lopussa käsittelemme enemmän nimenomaan jalostusasetusta.

Lähteet ja lisätietoa jalostusasetuksen valmistelusta ja työryhmän työskentelystä:

Maa- ja metsätalousministeriö: Jalostusasetuksen valmistelu 
Valtioneuvosto: Ministeriö asettaa työryhmän valmistelemaan koirien jalostusta koskevaa asetusta 
Eläintieto: Jalostus

Kiitokset 

Kiitos Kaisa Lehtolalle tärkeästä puheenvuorosta koirien hyvinvoinnin puolesta.

Kiitos myös toimittaja Jenna Lehtolalle Koira haudattuna -podcastista sekä podcastin vieraille, kansalaisaloitteen vireillepanijoille, klinikkaeläinhoitaja Kaisa Lehtolalle ja eläinlääkäri Annina Jääskeläiselle.