Kokemustarinat

Galleriamme sisältää kuvia ja kokemustarinoita koirista ja kissoista, jotka ovat kärsineet ääripiirteisen jalostuksen seurauksista. Lue kaikki tarinat kokonaisuudessaan Facebook- ja Instagram-tileiltämme. Tervetuloa seuraajaksi!

"Olin katsellut rotuja mielenkiinnolla, muun muassa collieta, mutta olin lapsesta asti aina haaveillut corgista. Tehtyäni koirarotutestin Kennelliiton hankikoira.fi-sivuilla se näytti minulle sopivimmiksi roduiksi pembrokea ja cardia. Cardigan erityisesti kiinnosti, sillä naapurissa asui ihana uroskaksikko. Rotu näyttäytyi tuolloin täydellisenä lapsiperheen koirana ja pitkäikäisenä kumppanina, jonka kanssa voisi harrastaa mitä vain. 

Corgin terveysongelmiin olin kuitenkin perehtynyt. Olin osallistunut kaksi kertaa corgiseuran luennolle ja kirjoittanut jopa muistiinpanoihini "INC3 → leikkaus". Kasvattaja kertoi tekevänsä työtä corgien terveyden eteen, otti kaikki huoleni tosissaan ja vastasi kysymyksiini kattavasti ja ammattitaidolla. Kysyin myös, oliko isä koskaan oireillut kyynäristään, koska tiesin niiden olevan lausunnoiltaan 2/1. Minulle kerrottiin, ettei hän ollut koskaan oireillut.

Pentu alkoi ontua ensimmäisen kerran 4–5 kuukauden ikäisenä. Otin ontumisesta videota ja olin yhteydessä eläinlääkäriin sekä kasvattajaan. Eläinlääkäri määräsi viikon lepoa ja neljän päivän kipulääkityksen. Kasvattaja sanoi ontumisen olevan corgin pennulle normaalia. Samaan aikaan pentuaikaiset valjaat alkoivat käydä pieniksi, joten itsekin syytin niitä, sillä ontuminen loppui parissa päivässä.

Ontumisen sijaan hän alkoi olla iltaisin todella kankea ja haluton liikkumaan. Aamuisin liikkeelle lähteminen oli todella vaikeaa ja hän vaikutti apaattiselta. Olin huolissani ja juttelin paljon koiran tilanteesta ystäväni kanssa, joka on klinikkaeläinhoitaja.

Eräänä päivänä pentueen WhatsApp-ryhmään ilmestyi kuva toisesta pennusta ja kertomus leikkauksesta. Sydämeni jätti lyönnin välistä. Tiesin heti, mikä omalla koirallani oli vialla.

Varasin ajan ortopedille 150 kilometrin ajomatkan päähän. Kyynärät kuvattiin, ja vaikka arvasin jo, mikä oli vialla, oli silti shokki nähdä nivelrako koiran kyynärissä. Se oli niin iso, että luulin itseäni vainoharhaiseksi. Ei tämä voi pitää paikkansa.

Molemmat kyynärät jouduttiin operoimaan, ja leikkaus tehtiin seuraavana päivänä. Ennen leikkausta ihmettelin ortopedille sitä, miksei koira ollut viime aikoina ontunut, vaikka kyynärät olivat todella hurjan näköiset. Ortopedi katsoi koiraa, sitten minua, ja kysyi: "Kumpaa jalkaa itse ontuisit, jos molemmat ovat yhtä kipeitä?" Ennen leikkausta hän ei myöskään venytellyt etujalkojaan.

Leikkauksen jälkeen kuntoutuminen sujui melko hyvin. Olin vanhempainvapaalla kotona kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa, joten pystyin vahtimaan koiraa käytännössä koko ajan. Alun perin toipumisen arvioitiin kestävän kuusi viikkoa, mutta tämä aika tuntui jälkikäteen aivan liian lyhyeltä. Vasta lähes kolmen kuukauden jälkeen hän tuntui jälleen normaalilta.

Kasvattajan kanssa käytiin melko pitkä ja tunteikas keskustelu, jonka päätteeksi koiran kauppasumma palautettiin, sillä leikkaus ja kuntoutus tulivat maksamaan moninkertaisesti enemmän.

Ontuminen jäi leikkauspöydälle. Vasta kaksivuotiaana, kun ajattelin lähteä koiran kanssa pidemmälle kävelylle luonnonpuistoon, hän alkoi kävelyn lopussa jälleen ontua. Tällöin toinen saman rodun omistaja kertoi, että heidän leikattulle corgilleen ortopedi oli suositellut loppuelämäksi vain noin puolen tunnin mittaisia lenkkejä. Tuntui tyhmältä. Miksen ollut itse tajunnut, vaan lähdin tietoisesti pidemmälle kävelylle koirani kanssa?

Jälkeenpäin koiraltamme on löytynyt myös LTV3, IDD2 sekä lonkat B/D, ja hän kävelee takapää vinossa. Lääkekaapissa on aina varmuuden vuoksi kipulääkettä, ja hänelle aloitettiin noin vuosi sitten Cartrophen-hoito, aluksi puolen vuoden välein. 

Hänen jalkojensa asennot ovat todella ulospäin kiertyneet, ja hän on aina istunut "pyllyllään", takajalat täysin suorina. Lanneselän koskettamisesta hän ei pidä.Tämän lisäksi hänellä on ollut ruoansulatusvaivoja. Koiran korvat reagoivat kalaan punoittamalla ja erittämällä runsaasti. Hän oksentaa usein, ja ruokavaliota on muutettu useammin kuin viisi kertaa sopivan ruoan löytämiseksi. 

Ruokakuppi täytyy pitää tason päällä, sillä lattialta syödessä oksentaminen on käytännössä taattu. Saatamme olla menossa tähystykseen, jotta ruoansulatusvaivojen juurisyy saataisiin selvitettyä.Tassuja hän nuolee usein, ja myös varpaat on kuvattu nivelrikon pelossa, mutta toistaiseksi kuvissa ei ole näkynyt muutoksia.

Koiran rakenneongelmat saivat minut tuntemaan itseni idiootiksi. Syyllistin itseäni paljon siitä, että olin tietoisena vanhempien kyynärlausunnoista ottanut pennun juuri tästä yhdistelmästä. Kasvattaja oli kuitenkin kertonut, ettei kumpikaan koira oireile kyynäristään. 

Jälkeenpäin selvisi, että myös emän veli on operoitu kummastakin kyynärästä. Lisäksi aiemmasta pentueesta oleva velipuoli ja myös emän toinen veli halvaantui. 

Isää käytettiin uudelleen jalostukseen jo silloin, kun meidän pentueemme oli kuuden kuukauden ikäinen. Jos olisi odotettu edes muutama kuukausi lisää, olisi saatu hälyttävää tietoa siitä, millaista perimää jalostukseen käytetty koira siirtää eteenpäin. 

Tietenkään yksittäisten koirien perusteella ei voi varmasti tietää, kummalta vanhemmalta huono kyynärperimä on peräisin, mutta kun ensimmäisestä pentueesta kaksi pentua leikataan kyynärongelmien vuoksi ja kolmannella todetaan INC 2/2, herää väistämättä kysymyksiä siitä, miksi samaa koiraa käytetään uudelleen jalostukseen ennen kuin jälkeläisnäytöstä on riittävästi tietoa. Sama koskee emää, jonka veli on operoitu molemmista kyynäristä. Ymmärrän kuitenkin, että kasvattaja on ehkä ollut uuden asian äärellä itsekin.

Olen äärettömän kiitollinen koirani siskon omistajalle siitä, että hän kertoi tilanteesta avoimesti ja rehellisesti sellaisena kuin se oli. Ilman sitä olisin saattanut empiä ja ihmetellä aivan liian pitkään. Leikkaus olisi voinut omalla koirallani olla silloin jo liian myöhäinen, sillä kasvulinjat olivat jo umpeutumassa.

Koiran omistajille, erityisesti pennun omistajille, haluan sanoa yhden asian: ontuminen on aina kipua.Yhdellekään koiralle ei ole normaalia kasvaa niin, että se ontuu. Synnynnäinen kasvuhäiriö ei poistu maagisesti ruokinnalla. Mekin noudatimme kasvattajalta saamaamme ruokintaohjetta pilkuntarkasti. Jos esimerkiksi lonkkavikoja voisi korjata pentuajan ruokinnalla, ei lonkkavikoja olisi olemassakaan.
Jos pentu ontuu, vie se eläinlääkäriin.

Nykyään tämä koira on meille ennen kaikkea rakas perheenjäsen. Luonteeltaan hän on juuri sellainen koira, jota olisin voinut toivoa: nopea oppimaan, rakastaa tehdä yhdessä ihmisen kanssa ja leikkii lasten kanssa mielellään ja nätisti. Siksi on erityisen raskasta nähdä näin elämäniloa pursuava luonne niin sairaassa ruumiissa.

"Perhekoira" on kuitenkin myös koira, jonka vuoksi lapset ovat itkeneet peloissaan hänen terveydestään. Hänelle ei voi potkia palloa, koska räjähtävät liikkeet eivät tee hyvää nivelille. En suosittele corgia kenellekään, enkä itse aio enää koskaan omistaa matalaraajaista koiraa.

Katson välillä kateellisena ystävieni pitkäjalkaisia koiria. Heidän joka ikinen tapansa liikkua näyttää vaivattomalta, kun taas oma koirani joutuu ponnistelemaan päästäkseen edes liian korkeareunaiseen petiin. Hän "itkee" ja vinkuu juostessaan pitkäjalkaisten koirien perässä, ja takapää alkaa täristä, jos annan hänen leikkiä muiden kanssa vapaana yli 15 minuuttia. 

Olen ainoa kaveriporukassa, joka joutuu viemään koiran pois leikeistä ihan vain siksi, ettei hänen rakenteensa kestä sitä. Emme enää oikeastaan mene koiran kanssa minnekään. Olemme tyytyneet elämään kotona hänen kanssaan. Parasta, mitä hän tietää, on päästä yksin irti pellolle, jossa hän saa hepuloida silloin kun huvittaa.

Haluan yli kaiken, että ihmiset avaisivat silmänsä ja että kasvattajat pyrkisivät parempaan kuin mitä vähimmäisvaatimukset edellyttävät. Toivoisin myös, etteivät rodut olisi niin suljettuja piirejä, vaan rotuunottoja voitaisiin tehdä, koska se laajentaisi suppeita geenipohjia.

Pidän näyttelyistä ja olisin oman koiranikin kanssa halunnut niitä kiertää. Toivoisin kuitenkin näyttelyihin perustavanlaatuista muutosta niin, että terveys olisi niissä nykyistä suuremmassa asemassa.

Ironista on, että sääntöjen ja Kennelliiton Showlinkistä tekemäni tiedustelun mukaan en voi enää operoidun koirani kanssa osallistua näyttelyihin, mutta jos olisin jättänyt hänet leikkaamatta ja antanut hänen elää kivuliaan kasvuhäiriön kanssa, hän saisi kiertää kehiä mielin määrin.

Näyttelyt ovat ennen kaikkea harrastus. Siksi mietin, miksi niiden pitäisi näytellä niin suurta osaa koirien jalostuksessa, kun todellisuudessa näyttelyt kertovat vain siitä, onko koira tuomarin tulkinnan mukaan rotumääritelmän mukainen."

🧡 Lämmin kiitos omistajalle avoimuudesta. 

Villiinan siskon, Maisan tarinan löydät tästä. 

Monilla ääripiirteisillä koirilla samat terveysongelmat ovat korostuneita ja toistuvat sukupolvesta toiseen, vaikka kasvattajat täyttäisivät nykyiset jalostusvaatimukset.

Tilanne ei muutu ilman lainsäädäntöä, joka ohjaa jalostusta aidosti terveempään suuntaan, menee haitallisten ihanteiden edelle ja kieltää tutkitusti kärsimykselle altistavan jalostuksen. Kannata aloitetta kärsimykselle altistavan jalostuksen kieltämiseksi.

🐶 Jos sinulta löytyy ääripiirteistään kärsivä kissa tai koira, jonka tarinan voisit olla valmis jakamaan, ota meihin yhteyttä joko sosiaalisen median kautta tai yhteydenottolomakkeella. Otamme vastaan myös kuvia ja videoita ääripiirteistä ja niiden tuomista ongelmista. 

Tarinat julkaisemme aina täysin anonyymina, ellei toisin toivota.