"Minun on tosi vaikeaa palata tämän aiheen äärelle. Sydäntäni puristaa ja henki meinaa salpaantua. Tekee mieli paeta ja kuvitella, ettei tapahtunut ole totta.
Silti ei mene päivääkään, etten miettisi sitä, millainen cavalier kingcharlesinspanieleideni elämä oli ja mitä ihminen on heille ja heidän kaltaisilleen tehnyt. Rakkaus, jolla sairasta koirarotua jalostetaan, on rujoa ja itsekästä, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.
Koirieni kasvattajan koirat olivat terveitä, ja hän käytti jalostuksessa vain perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman (PEVISA) mukaan tutkittuja ja rotuyhdistyksen jalostusohjesäännön kriteereillä terveiksi todettuja koiria. Kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa hän neuvoi olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä suoraan häneen. Tätä kaikkeahan koiranostaja kasvattajalta toivoo: vastuullisuutta ja tukea.
Kokemattomana koiranomistajana minunkaan mieleeni ei tullut epäillä kasvattajan ammattitaitoa tai rotuyhdistyksen ja Kennelliton motiiveja. Kasvattaja teki vielä enemmän kuin tuolloin kuului PEVISAan: MRI-kuvautti koiransa mahdollisen syringomyelian (selkäydinkanavan ontelotauti) toteamiseksi.
Vähänpä tiesin siitä, että cavaliereja on tutkittu jo niin pitkään, että mikäli tarkoitus olisi todella jalostaa terveitä koiria, tämän päivän cavalierit olisivat sitä. Terveystutkimukset ovat turhia, jos jokainen koira voidaan kuitenkin ottaa jalostukseen sopivalla kumppanivalinnalla.
Pelasin venäläistä rulettia ja ajattelin positiivisuuden harhaan nojautuen, että minulla käy hyvä tuuri. Ajattelin, ettei liian pieni pääkoppa varmaankaan haittaa ja että jalostusvalinnoilla on merkitystä. Pidin asiaa siis normaalina ja hyväksyin sen, että koirieni aivot ovat puristuneet kasaan ja pursuavat kallon isoon aukkoon tai tyräytyvät selkäydinkanavaan (chiari-tyyppinen epämuodostuma). Pelkäsin ainoastaan chiarin seurausta, syringomyeliaa. En ymmärtänyt mitenkään, minkä ongelmavyyhdin otin käsiini.
Kolmisen vuotta olinkin onnellinen cavalierien omistaja. Sitten elin painajaisessa, jossa en voinut toimia mitenkään oikein. Yhden huolenaiheen sijaan niitä olikin monta. Cavalierini nieleskelivät ja nuoleskelivat jatkuvasti huuliaan. Niillä oli sairaalloinen syömisen himo, ja vatsaan päätyi maanisesti niin pikkukiviä, kankaista ostoskassia kuin sahanpuruakin. Yksi nuoli kaapin ovia ja toinen hankasi päätään mattoon kiertäen asunnon kaikki matot peräjälkeen. Kaksi jumitti lenkillä, yksi oli vuoroin levoton ja vuoroin hakeutui omiin oloihinsa ja yksi hyökkäili toisten päälle. Pieniä ja vähän isompia vihjeitä pahoinvoinnista ja kivuista siellä täällä. Ja mitä kaikkea minulta vielä jäikään huomaamatta, kun ihmisenä teen stereotyyppisiä olettamuksia siitä, että koirat käyttäytyisivät kuten me ihmiset!
Kauhu kouraisee minua edelleen, kun muistelen kovaa ja kimeää, äkillistä kipuhuutoa – koiran, jolla ei ollut syringomyeliaa ja jonka piti olla terve.
Cavaliereissa ei ole yksinkertaisesti ehjää kohtaa. Koirani saivat useita diagnooseja ja heitä olisi voitu tutkia vielä enemmänkin. En voinut auttaa monisairaita koiriani, kukaan ei voinut. Koiran kalloa ei saa suurennettua ja jos saisikin, häviäisikö monimuotoinen ja laaja ongelma enää yksin sillä?
En nähnyt mieltä myöskään lonkkaleikkauksissa, polvileikkauksissa ja kivunhoidoissa, joiden toimivuudesta ei ole varmuutta. En nähnyt valoa sen suhteen, että vielä krooniset suolistotulehduksetkin saataisiin hallintaan. Näiden koirien hoitaminen olisi ollut liian työlästä, liian kallista ja hyödytöntä.
Aina korostetaan, että ota selvää asioista etukäteen. Niin kannattaa tehdäkin, ja myönnän, että minulla läksyjen luku jäi vähäiseksi. Kenenkään maallikon ei voi kuitenkaan vaatia ymmärtävän, miten monimuotoisia ja vaikeita, kasaantuvia ongelmakokonaisuuksia koirille on voinut kehittyä pieleen menneen jalostuksen seurauksena – varsinkaan kun asiantuntijatkin ovat hämillään.
Ainut oikea ratkaisu on olla ottamatta ääripiirteistä koiraa."
Suuri kiitos Maaret! 🧡
Avoimuudella on valtavan suuri merkitys eläinten hyvinvoinnin edistämisen kannalta. 🧡
Lisätietoa sivustollamme aiheeseen liittyen: Chiari-tyyppinen epämuodostuma ja syringomyelia koirilla ja kissoilla
Jos sinulta löytyy ääripiirteistään kärsivä kissa tai koira, jonka tarinan haluaisit jakaa kanssamme, laita meille viestiä facebookissa tai instagramissa, tai sivustomme palautelomakkeen kautta. Otamme vastaan myös kuvia ja videoita ääripiirteistä ja niiden tuomista ongelmista.
Tarinat julkaisemme aina täysin anonyymina, ellei toisin toivota.
Tue eläinten hyvinvointia! Allekirjoita kansalaisaloite ääripiirteisten koirien ja kissojen jalostuksen kieltämiseksi.