Koirien ääripiirteet, kipu ja käsittelyhaasteet kulkevat käsi kädessä -eläintenkouluttaja ja eläintentrimmaaja Maria Pesonen
Koirien ja kissojen ääripiirteet puhuttavat koirapiireissä, ja hyvä niin. Tätä kirjoittaessa elokuussa 2026 on vireillä Eroon ääripiirteistä -kansalaisaloite, jonka tavoitteena on parantaa koirien ja kissojen hyvinvointia vähentämällä tutkitusti haitallisia ääripiirteitä. Aloite on saanut minutkin kiinnittämään ääripiirteiden vaikutuksiin huomiota tarkemmin omassa työssäni käsittelyhaasteiden parissa. Olen seurannut somessa aloitteen sivulla julkaisuja, joissa mm. ääripiirteisten koirien omistajat ovat kertoneet haasteista, jotka ovat tehneet koiran - ja koko perheen - elämästä kärsimystä. On vaikeaa ymmärtää niitä syitä, joilla ääripiirteiden ihannointia perustellaan, etenkin kun haitat ovat näkyviä ja kattavasti tutkittuja.
Riittävästi asiaa päiviteltyäni havahduin, että minullakin on sanani sanottavana tästä aiheesta. Aloin listaamaan, millä kaikilla tavoilla ääripiirteiden aiheuttamat ongelmat näkyvät omassa työssäni. Sitä vaan elelee ja tekee hommiaan arjessa tiedostaen kyllä faktat, mutta kun ne nostaa konkreettisesti esille, nousee savu korvista.
Yhteys käsittelyhaasteiden ja ääripiirteiden välillä
Rakenteellisten ääripiirteiden aiheuttamat haasteet näkyvät
meidän trimmaajien arjessa jatkuvasti - jos joku muuta väittää, on se silmien ummistamista.
Itse pääsen niiden kanssa kosketuksiin erityisesti siksi, että olen
erikoistunut käsittelyhaasteiden hoitamiseen, ja asiakkaistani suurin osa on
sellaisia, joiden kanssa ratkotaan oikeasti vakavia haasteita. Syynä käsittelyongelmiin voi olla esimerkiksi
aiemmat pakkotilanteet hoitotoimenpiteissä, tottumattomuus tai aistiherkkyydet.
Hyvin usein, etenkin niiden vakavimpien haasteiden taustalla on kuitenkin kipu.
Koiran kivun aiheuttajia on toki runsaasti, onnettomuuksista
sairauksiin. Kaikkea emme voi elämässä välttää, niin se vaan on. Koiralle voi
arjessa tapahtua vaikka mitä - kuten meille ihmisillekin - ja sen asian kanssa
meidän on elettävä. On sanottava, että tässä olisi jo riittävästi haastetta ja
jännitystä yhteiseloon.
Onkin oikeasti turhauttavaa, että yksi olennainen kipujen aiheuttaja ja elämänlaadun heikentäjä on myös koirien rakenteelliset ääripiirteet, kuten lyhytkalloisuus, lyhytraajaisuus tai liioitellut turkit, jotka ovat suunnitelmallisen jalostuksen tulosta. Tavoite, johon ollaan tähdätty.
Käsittelyhaasteiksi sanotaan niitä tilanteita, kun koiralle ei voida tehdä joitain sellaisia hoitotoimenpiteitä, jotka ovat sen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia. Perskarvojen nyppimisen vastustelua tai takkujen avaamiseen painokkaasti reagoimista en itse pidä käsittelyhaasteina, vaan ihan normaalina eläimen pyrkimyksenä karttaa kipua. Nuo asiat voidaan tehdä toisinkin, se on ihmisen ratkaistavissa, jotta koiralla on hyvä olla.
Varsinaiset käsittelyhaasteet, joiden hoitoa työkseni teen, ovat niitä, kun esimerkiksi kynsienleikkuu ei onnistu, koiran turkin kunnossa pitäminen harjaamalla on vaikeaa, silmien tai korvien puhdistus on koiralle täysin vastenmielistä tai koiraa ei vaan kerta kaikkiaan saada pesuhuoneeseen. Ne ovat siis hyvinvointiin pakollisena liittyviä asioita, joiden hoitamatta jättäminen heikentää mittavasti koiran hyvinvointia. Ja juuri nämä asiat on myös niitä, joiden onnistuminen on usein kiven alla koiran kivun vuoksi.
Miten ääripiirteiden aiheuttamat kivut ilmenevät
käsittelytilanteissa?
Rakenteellisista kivuista seuraavat haasteet ovat
luonnollisesti osittain hyvin samanlaisia kuin mitä muistakin kiputilanteista
seuraa, mutta näitä haasteita leimaa erityisesti tilanteen pysyvyys,
rakenteesta lähtöisin oleva kipu tai ns. elämisen vaikeus (hengittäminen, liikkuminen).
Onneksi nykyään koirille pystytään tekemään isojakin toimenpiteitä
rakenteellisten ongelmien lieventämiseksi, mutta tiedättekö mitä? Keho muistaa.
Ja se muistaa pitkään. Vaikka koiran tilaa saataisiin paremmaksi ja kivut
hallintaan, ovat krooninen kipu, paine, ja siitä syntynyt stressi, ahdistus ja
pelot jättäneet koiraan jo jälkensä.
Käsittelytilanteissa, kuten kynsienleikkuussa, trimmauksessa tai turkinhoidossa kivut näkyvät varsin konkreettisesti. Koira reagoi tiettyjen alueiden kosketukseen suuremmin kuin muiden alueiden, toki joskus reaktio tulee kaikesta kosketuksesta, kun koiralle jo ajatuskin minkäänlaisesta käsittelystä on hyvin epämiellyttävää. Kipeiden jalkojen ajaminen koneella voi olla täysin mahdotonta, koiran voi olla vaikea löytää hyvää asentoa pöydällä, kuonon tai koko pään alueen trimmaus voi olla hyvin vaikeaa koiran kääntäessä kokoajan päätä poispäin. Jos syynä on joku muu kuin kipu, on minun kokemukseni mukaan helpompaa totuttaa koiraa uudelleen miellyttävään käsittelyyn. Hyvien kokemuksien kautta koira pystyy yhdistämään käsittelyhetket positiivisuuteen. Kipujen ollessa haasteiden taustalla ei miellyttäviä hetkiä pystytä tarjoamaan - kipu on olemassa kuitenkin kokoajan.
Listaan tähän alle vielä esimerkkinä muutamia rakenteellisista ääripiirteistä johtuvia käsittelyhaasteita. Näissä kaikissa tilanteissa toimenpiteen tekeminen koiran vastustelusta huolimatta ja kivut sivuuttaen on minun näkemykseni mukaan väkivaltaa - koiralla on vastusteluun aina syy, emmekä me voi päälle päin nähdä, mistä haasteet johtuu. Koiran eleillään kertomat viestit on aina otettava vakavasti.
Lyhytkalloisten koirien rakenteellisia vikoja, jotka vaikeuttavat koko pään käsittelyä, hampaiden hoitoa, korvien puhdistusta, pään alueen puhtaanapitoa:
- pikkuaivojen ahtaus kupolinmuotoisessa kallossa -> paineen tunne ja voimakas krooninen kipu -> kosketus ja varsinkin kiinnipito koiralle epämiellyttävää, käsittely vaikeutuu kerta kerralta
- leuka- ja hammasongelmat, puhkeamattomat hampaat ja purentaviat -> kuonon, poskien ja silmien alueelle heijastuva voimakas särky
- nenäpoimut -> ihotulehdukset -> ihon hoitaminen vaikeaa -> yleistyy helposti muuhun pään alueen hoitamiseen
Lyhytraajaisilla koirilla esiintyviä haittoja:
- jalkojen virheasennot -> krooninen kipu, vaikuttaa kaikkeen tassukäsittelyyn ja kynsienleikkuuseen
- polvilumpioluksaatio -> polvilumpio menee paikoiltaan, näkyy myös kynsienleikkuutilanteissa tai muuten takajalkoja käsitellessä
- liikkumisvaikeudet, nivelrikko ja muut krooniset kivut ->koiran vaikea olla paikoillaan, kynsienleikkuussa huomioitava jalkojen nostotapa - suositeltavaa olisi kylkimakuu kynsienleikkuussa, mutta siihen ei kaikki koirat pysty
- välilevytyrät -> koira aristaa selän käsittelyä, kipu voi olla korkea, aristaminen yleistyy nopeasti koko kehoon, pitkäkestoiset trimmit kohtuuttomia, jaettava osiin tai tehtävä rauhoituksessa
Liioitellut turkit ovat hyvinvoinnille kapula rattaissa
Rakenteellisten ääripiirteiden lisäksi toinen tavoitteellisen jalostuksen aiheuttama vakava haitta on liioitellut turkit. Turkkityötä tekevänä tämä asia on mielessäni viikottain, enkä kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään perusteluita valtavan muhkeille pohjavillaturkeille tai jalkojen alle kasvaville ylipitkille kuontaloille.
Erityisen haastavina pidän nimenomaan paksuja pohjavillaturkkirotuja, joiden ulkonäkö on joskus menneisyydessä ollut hyvin paljon kevyempi ja ilmavampi. Turkin runsautta tavoiteltaessa ollaan jouduttu tilanteeseen, jossa pohjavillaa on jo niin runsaasti, että siitä on vain haittaa koiralle, ja hoitaminen on kohtuuttoman työlästä. Turkki toimisi kevyempänäkin tehtävässään erinomaisesti - ja itse asiassa paremmin.
Toinen suuri kysymysmerkki on valtavan pitkät turkit. Millä tavalla maahan asti ulottuva turkki tukee koiran hyvinvointia? Pitkäturkkisia koiria on paljon, ja olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan, mikä peruste turkin pituuden jalostusarvolle on. Toki näitä turkkeja usein pidetään käytännön syistä lyhyenä, mutta näyttelyissä käyvillä koirilla turkit hulmuavat täydessä pituudessaan arjessakin. Ellei sitten ole nyytitettyinä, mutta mikä taas nyyttien vaikutus on koiran hyvinvointiin?
Muitakin kyseenalaisia turkkeja toki löytyy, kuten vaikeasti puhtaana pidettävät rastat.
Koen tällaiset liioitellut turkit hyvin surullisina ominaisuuksina, sillä kohtaan työssäni jatkuvasti sellaisten koirien omistajia, jotka todella haluaisivat hoitaa turkin hyvin ja taata koiralle hyvän elämänlaadun, mutta normaalin arjen keskellä se tuntuu mahdottomalta.
Liioiteltujen turkkien runsaus ja työläys aiheuttavat myös helpommin turkin huopumista ja iho-ongelmia ja sitä kautta suoranaista kipua. Ja sanomattakin on selvää, millaiset käsittelyhaasteet siitä seuraa.
Miten pakolliset hoitotoimenpiteet saadaan tehtyä, jos ääripiirteet tuottavat kipua ja käsittely on hankalaa?
On todettava, että useimmiten se vaatii ensin käyntiä eläinlääkärillä, jotta saadaan kipuja hallintaan, ja voidaan edes jollain tapaa koskea koiraan. Kivuista huolimatta koiraa käsitellessään ihminen tosin ajattelee tekevänsä vain koiralle palveluksen, koska toimenpiteet on pakko tehdä, mutta koirahan ei sitä näe näin - ja seuraus on käsittelyn vaikeutuminen aste asteelta. Toki niitä alistuviakin koiria on, jotka vain sietävät kivun pakon edessä. Näitä alistuvia, "helppoja", jossain kohtaa jo opitusti avuttomia koiria näkee trimmaustilanteissa ikävän usein. Tähän ei varmaan tarvitse minun enempää kommentoida tässä kohtaa - tietänette mielipiteeni.
Meillä on kuitenkin olemassa keinoja, joilla käsittelyä voidaan helpottaa, vaikkei tilannetta saataisikaan oikeasti miellyttäväksi. Tämä on itselleni ollut suuri pohdinnan aihe, löytää tapoja auttaa myös näitä ääripiirteisiä, ja muista syistä kipua tuntevia koiria käsittelytilanteissa. Tilannehan ei millään tapaa ole tietenkään optimaalinen. Koira kokee kärsimystä rakenteensa vuoksi, ja silti meidän tulisi samalla saada ne tärkeimmät hoitotoimenpiteet tehtyä, jotta niiden tekemättä jättämisestä ei koituisi lisää hyvinvointihaasteita koiralle. Superhyvää ratkaisua ei ole olemassa, vaan joudumme tekemään kompromisseja, ja pyrimme parhaaseen mahdolliseen hoitamiseen. Niin kauan, kun meillä näitä ääripiirteisiä koiria on, me joudumme kehittämään keinoja helpottaaksemme hoitotoimenpiteitä, tai ylipäätään mahdollistaaksemme ne. Nämä keinot ovat toki käytössä ihan kaikilla koirilla jollain asteella koiraystävällisessä käsittelyssä, mutta erityisen tärkeitä ne ovat niillä yksilöillä, joilla voimme olettaa olevan jonkinlaisia kiputuntemuksia - asiallisesta terveydenhoidosta huolimatta.
Jotta hoitotoimenpiteet onnistuu, on mietittävä tarkkaan mm. asennot, joissa koira hoidettaessa on, sekä omien otteiden aiheuttama tuntuma koirassa. Koira voi itse valita parhaan asennon pöydällä, ja jos näemme väsymistä ja turhautumista, annamme taukoja, annamme levätä. Sen sijaan, että pitäisimme itse kiinni koirasta, voimme opettaa koiralle "käsittelytyökaluja" eli tukitaitoja, joissa koira itse esimerkiksi laskee päänsä kämmenelle pään trimmauksen ajaksi. Koira osaa löytää itselleen sopivan tuntuman sen sijaan, että me otamme tiukan otteen ja koiran pyristellessä pakkotilasta pois tiukennamme otetta vielä entisestään.Voimme myös trimmata niin, ettei sakset tai kone koske koiraan, jolloin iholle ei tule vahvaa kosketusärsytystä. Annamme taukoja, jaamme trimmit useille eri kerroille, trimmataan lattialla, tai vaikka sylissä.
Nämä ovat vain pieni osa kaikista keinoista, joita käytän, niitä on onneksi vuosien varrella kertynyt keinopankkiin rutkasti. Ja nämä todella toimivat ihan kaikille koirille, mutta olennaisia ne ovat eri tavoin sairaille koirille.
Lopuksi
Autan aina niitä, jotka apua tarvitsevat. Myös ääripiirteisiä koiria, joilla käsittelyhaasteita on paljon. Eihän ne koirat ole osaansa valinneet. Usein hoitotoimet saadaan tehtyä, mutta on myös tilanteita, jolloin päädytään rauhoitustrimmiin. Nämä koirat ovat yleensä juuri niitä käsittelyhaasteasiakkaita, joiden kanssa kaikki mahdollinen mielikuvitus on laitettava peliin hyvän kokemuksen mahdollistamiseksi.
Vastustanko minä sitten joitain tiettyjä rotuja? No en, en niitä rotuja, vaan niiden piirteitä! Minusta on ihan ok, että maailmassa on olemassa englanninbulldoggi-niminen rotu - kunhan se pystyy kävelemään normaalisti, sillä on olemassa jonkin sortin kuono ja toimivat hengitystiet, ja se pystyisi lisääntymään luonnollisin tavoin. Ja on ihan fine, että maailmassa on olemassa cavalier kingcharlesinspanieli, jos sen aivot vaan mahtuu päähän ja se voi elää hyvää elämää ilman suurta riskiä sairastua elämänlaatua mittavasti heikentävään neurologiseen sairauteen. Ja mäyräkoirat mahtuu maailmaan, kunhan niillä on sen verran maavaraa, että ne oikeasti pystyy kävelemään, jalat osoittaisi oikeaan suuntaan, eikä niillä olisi omaa nimeään kantavaa halvausta. En vastusta rotuja, enkä tietenkään yleisesti jalostusta, mutta sairaita piirteitä, silmien ummistamista ja kipujen kieltämistä vastustan ja ihmettelen suuresti.
Ihmisillä on olemassa tässä kehittyneessä maailmassa kaikki tarvittava tieto ja taito tähdätä parempaan. Terveisiin koiriin, kaikilta niiltä osin, missä ihminen on yhtenä vaikuttajatekijänä. Ei kenelläkään voi enää olla perusteluja sille, ettei tiennyt ääripiirteiden vakavista terveyshaitoista, tai varsinkaan pokkaa väittää, ettei ääripiirteistä olisi haittaa.
Ja heitänpä karun lauseen vielä loppuun; maailma on pullollaan koiria. On kodittomia tarhalla asuvia, on rakkaudella kasvatettuja. Niitä omaa kotia odottavia on niin miljoonia, että joskus joudun itsekin olemaan ajattelematta koko asiaa, jotta sydän pysyisi kasassa. Ja jos me nyt tieten tahtoen tuotetaan edelleen kuitenkin niitä koiria tänne lisää, oikein suunnitelmallisesti, nähdään älyttömästi vaivaa, käytetään rahaa, aikaa ja voimavaroja, niin tähdätään edes siihen, että niiden koirien elämä olisi mahdollisimman kivutonta ja elämisen arvoista.Tällä hetkellä, kaiken tuon vaivannäön jälkeen, isolla osalla koirista elämä ei edelleenkään sitä ole.
Ja kun niitä yllätyksiä tulee joka tapauksessa, vaikka
kasvatustyön tekisi kuinka tarkasti ja eettisesti, niin toivottavaa olisi, että
ne tiedossa olevat elämänlaatua heikentävät ominaisuudet jätettäisiin jalostustavoitteista
pois. Se tarkoittaa terveempien jalostuskoirien etsimistä joka kivi kääntäen,
tai joskus ihan kasvatettavan rodun vaihtoa. Mikä se ratkaisu sitten onkin,
tärkeintä on, ettei enää jatketa samalla tuhoisalla, kipua ja kärsimystä
kylvävällä tiellä.
Maria Pesonen
eläintenkouluttaja, eläintentrimmaaja (at)
Website: https://turkinhoitojatrimmaus.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/turkinhoitojatrimmausmariapesonen
Instagram: @elainalanopetusmariapesonen
Podcast "Koira, ihminen ja muu eläinkunta":
https://open.spotify.com/show/6cFJQnuGpcuTrJcMgPhdA7?si=c0c84c0c38a246e6
Youtube: https://www.youtube.com/@mariapesonen2285
Kiitokset
Kiitos Maria rohkeasta ja ajatuksia herättävästä vieraskynäkirjoituksesta! 🧡