Koirat antavat meille kaikkensa – mitä me annamme takaisin?- psykologi Milla Maaria Kansanoja

Perheemme kasvoi pari viikkoa sitten, kun meille muutti koiranpentu. Silkkisen pehmeä pentuturkki, ymmällään olevat suuret silmät, hontelot, vielä suuntaansa hakevat raajat. Koko hurmaava paketti. Pentu nukahti tyynylle viereeni, nenä nenääni vasten. "Se on jo ottanut sinut ihan äidikseen", mieheni totesi. Se pysäytti. Miten jokin niin pieni ja suloinen pystyi muutamien tuntien tutustumisen jälkeen heittäytymään noin syvään luottamukseen? "Sinä vaikutat hyvältä tyypiltä, hoivaat ja ruokit. Niinpä annan sinulle kaiken, mitä minulla on. Koko elämäni."

Tämä kiteyttää koirien syvimmän olemuksen. Jostain kummallisesta, poikkeuksellisesta syystä tuo suden sukulainen on päättänyt omistaa elämänsä ystävyydelle ihmisen kanssa. Koiran kyky (ja halu!) lukea ihmisen elekieltä on poikkeuksellista eläinmaailmassa. Jo pienenä pentuna koira etsii ihmisestä kumppanuutta, apua ja hoivaa. Vastalahjana se rakastaa sinua koko olemuksellaan, läpi elämänsä. Koira ei tuomitse, se ei kanna kaunaa. Minusta koirat ovat upeimpia ja jaloimpia olentoja maan päällä! Meillä on niiltä paljon opittavaa.

Tapaan työssäni paljon ihmisiä ja uravalintaani on varmasti ohjannut halu syvällisesti ymmärtää ihmismielen toimintaa. Voin lämmöllä todeta, että suurin osa ihmisistä on aidosti pohjimmiltaan lempeitä ja empaattisia olentoja. Oma lemmikki on suurimmalle osalle lemmikinomistajista läheinen ja rakas ystävä, perheenjäsen. Ihmiselle on tyypillistä etsiä itselleen sopivia yhteisöjä ja verkostoja. Ilmaisemme minuuttamme sanoin ja teoin, vaattein ja musiikin avulla. Koirien ja kissojen rotuvalikoima luo mahdollisuuden ilmaista itseämme myös lemmikkiemme kautta. Haluammeko humoristisen, hassunnäköisen lihaskimpun? Söpön, pienen karvapalleron? Linjakkaan ja älykkään metsästyskaverin? Erilaiset mieltymykset lemmikin ulkonäön ja käytöksen suhteen ovat inhimillisiä ja osin tarpeenkin. On järkevää miettiä, millainen lemmikki sopii juuri meidän perheeseen, meidän kotiin ja osaksi meidän arkeamme.

Jossain kohtaa me teimme kuitenkin virheen.

Erilaiset ominaisuudet ja piirteet roduissa alkoivat voimistua ja voimistua. Lyhyet kuonot lyhenivät entisestään, pitkästä selästä tuli vielä pidempi ja paksuuntuvat turkit alkoivat harveta kutinoiden myötä. Eläinten, ystäviemme, terveys alkoi pala palalta ja ominaisuus ominaisuudelta jäädä ulkonäkö-mieltymystemme jalkoihin.

Iso osa ongelmaa on eläinten luontainen taipumus peittää kipua. Kun se yhdistetään ihmisen luontaiseen taipumukseen välttää vaikeiden asioiden kohtaamista, syntyy varsin myrkyllinen, ja surullinen, yhtälö: kipeä koira ja ihminen, joka valitsee olla näkemättä tosiasioita. Ihmiselle on luontaista pyrkiä ajattelemaan, etteivät terveysongelmat koske juuri minun koiraani, vakavat ongelmat eivät koske juuri minun valitsemaani rotua jne.

Kipeäkin koira voi olla maailman paras ystävä. Ainakin se pyrkii olemaan sitä loppuun asti, koska se on koiran luonto. Tilanteen irvokasta ironiaa lisää se, kuinka tarkkanäköisiä nämä ystävämme ovat meidän kivullemme. Pala kurkussani tuo välittömästi karvaisen kaverin kainalooni. Jotenkin ne löytävät pienimmätkin nirhaumat ihossani ja pyrkivät hoitamaan niitä. Yksinäisyyden tunteen ne tuntuvat haistavan jo kaukaa ja taklaavat sen iloisella hännänheilutuksella ja täydestä sydämestä annetuilla suukoilla. En kai pyydä liikaa, kun ajattelen, että meidän tulisi pyrkiä olemaan yhtä tarkkanäköisiä koiriemme hyvinvoinnin suhteen? Jos ne pystyvät siihen, miksi me emme pystyisi?

Ystävämme ansaitsevat mahdollisimman hyvän elämän. Tämä on asia, josta en usko yhdenkään eläinihmisen olevan lopulta eri mieltä. Koiralle hyvä elämä tarkoittaa mm. kykyä liikkua, haistella, tutkia ja levätä. Syödä. Ne ansaitsevat hampaat, joilla pureskella, nenän, jolla nuuhkia ja jalat, joilla kivuitta juosta ja hyppiä. Koiran rakenteen terveys - tai sairaus- ei ole mielipide-kysymys. Se on tutkittua faktaa, jota meidän tulee hyödyntää ystäviemme hyvinvoinnin eduksi. Se on faktaa, jolta emme saa ummistaa silmiämme. 

Ääripiirteet lisäävät merkittävästi terveysongelmien riskiä. Ääripiirteinen koira on äärimmäisen harvoin hyvinvoiva koira. Hyvinvointi ja terveys eivät saisi olla harvinaisuuksia.

Pyritään olemaan lemmikeillemme ja tuleville koirasukupolville se ystävä, jota he niin pyyteettömästi ovat meille. En hetkeäkään epäile, ettemmekö olisi sitä ystävillemme velkaa.

Kirjoittaja: Milla Maaria Kansanoja
Psykologi ja pitkän linjan koiraihminen

Kuvat: Milla Maaria Kansanojan kotialbumi

Kiitokset

Kiitos koskettavasta ja puhuttelevasta vieraskynäkirjoituksesta!