Kohtaan työssäni ääripiirteiden vuoksi kipeytyneitä koiria – koirahieroja Jenni Hautamäki

Koirahierojana 10 vuoden ajan olen työssäni kohdannut enenevissä määrin ulkomuotoon liittyvien ääripiirteiden vuoksi kroonisesti tuki- ja liikuntaelimistöltään eri tavoin jännittyneitä ja kipeytyneitä koiria.

Kun puhutaan ulkomuotoon liittyvistä ääripiirteistä tarkoitetaan sillä esim. äärimmäisen lyhyttä kuonoa, kallon luiden kehityshäiriöitä, äärimmäisen lyhyitä jalkoja yhdistettynä pitkään selkään, runsaita ja roikkuvia ihopoimuja, raskaita silmäluomia, ulkonevia silmiä. Myös liioitellun iso ja raskas rakenne tai päinvastoin koiran hyvin pieni koko on jo itsessään ääripiirre, ja nämä piirteet tuovat mukanaan vakavia terveyshaasteita.

Kun tavoiteltu ulkomuoto estää koiraeläimen terveen ja normaalin liikkumisen, hyppäämisen, juoksemisen, tai hengittämisen, levon ja palautumisen, näkyy se koirahierojan käytännön työssä moninaisina ongelmina, oireina ja kiputiloina, joilta koen, että silmiä ei voi sulkea. Siksi olen mukana Eroon ääripiirteistä -kansalaisaloitetyöryhmässä yhtenä eläinalan ammattilaisena.

Kohtaan koirien omistajia, joilla ei ole ollut ennen koiran hankkimista riittävästi tietoa ulkonäkökeskeisen jalostuksen laajoista vaikutuksista koiran kokonaishyvinvointiin. Tietoa pitää jakaa enemmän ja siihen tähtää myös kansalaisaloitteen ympärille koottu sivusto eroonaaripiirteista.fi sekä sen sosiaalisen median kanavat.

Liian usein kuulen myös, miten asiakkaan huoleen on vastattu esim. "pikkukoiralle normaalia", jos se pompauttelee takajalkaa, tai "kuuluu rodun jääräpäisyyteen", jos lenkillä laahustetaan perässä, tai "se tykkää siitä niin kovasti", jos koira nukkuu pallo tai lelu suussa, tai "tälle rodulle kuuluu rokokooranteet", kun on ihmetelty eturaajojen taipumista, tai "se vaan tykkää huilata ja katsella maisemia", kun koira istahtaa alas tai lysähtää makaamaan kesken lenkin, jne. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka ja paljon.

Koiran erikoista käyttäytymistä selitetään usein "ominaisuutena", "söpöytenä", "luonteenpiirteenä" tai "rotuominaisuutena", vaikka syynä todellisuudessa on kipu.

Tässä kohtaa ammattilaisena koen myös ammattietiikkaani kuuluvaksi, että perustelen ja kerron, miksi liikkuminen on hankalaa, mitä havaintoja siitä teen ja miksi koira on lihaksistoltaan kipeytynyt, jolloin keskustelut myös säännöllisen hoidon merkityksestä korostuvat. Iso osa työtäni on myös ohjata asiakkaita eteenpäin eläinlääkärille, eläinfysioterapeutille tai muulle eläinalan ammattilaiselle.

Työhöni kuuluu siten myös toistuvaa asiakkaiden harmituksen kohtaamista, huolta ja syyllisyydentunteen helpottamista; loputtomia keskusteluita siitä, miten asiakkaassa ei ole vika, ulkonäkökeskeisessä ääripiirrejalostuksessa on. 

Työhöni kuuluu siten myös toistuvaa asiakkaiden harmituksen kohtaamista, huolta ja syyllisyydentunteen helpottamista; loputtomia keskusteluita siitä, miten asiakkaassa ei ole vika, ulkonäkökeskeisessä ääripiirrejalostuksessa on. 

Rehellisesti, työssäni on välillä myös oman jaksamisen haasteita vahvan myötäelämisen seurauksena. Myös turhautumista siitä, että lihashuollolla voin antaa ääripiirteisille koirille vain lyhytkestoisen avun kerrallaan; hoidon hyöty ei kanna kovin pitkälle kun ulkomuotoon liittyvä rakenteellinen vika estää normaalin liikkumisen, hengittämisen, harrastamisen, elämisen. Vääristyneitä eturaajoja, selkärankaperäisiä sairauksia, löysiä ja luksoituvia lonkka- ja polviniveliä, nivelrikkoa, hengitysvaikeuksia kun ei korjata edes koirahieronnalla.

Asioista pitää voida keskustella avoimesti, kiihkottomasti ja syyllistämättä.

Joten kyllä, näistä syistä lähdin mukaan kansalaisaloitteeseen ja toivon muutosta. Äänenä terveempien ja kivuttomampien eläinten jalostuksen puolesta. 

Haastan kaikki eläinalan ammattilaiset mukaan!

Jenni Hautamäki
Koirahieroja AT
Eläintenkouluttaja AT
Eroon Ääripiirteistä -kansalaisaloitteen työryhmän jäsen



Kiitokset

Kiitos Jenni avoimesta ja rohkeasta puheenvuorosta!