Toistaako kissamaailma koirien jalostuksessa tehdyt virheet? – Rotukissajalostuksen tervehdyttämiselle on huutava tarve

Meillä on tällä hetkellä enemmän tietoa kissan ulkomuodon ylijalostukseen liittyvistä ongelmista kuin koskaan. Meillä olisi ollut myös tuhannen taalan paikka oppia koiramaailmassa tehdyistä virheistä ja välttää astumasta samoihin sudenkuoppiin rotukissojen kanssa, kuin koirien kanssa on jo kertaalleen astuttu.
Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole toimittu.
Samalla kun tietomme esimerkiksi äärimmäisen lyhyen ja ahtaan kallon kissalle aiheuttamista terveys- ja hyvinvointiongelmista lisääntyy, on lisääntynyt myös brakykefaalisiksi eli lyhytkalloisiksi luokiteltujen kissarotujen määrä.
Suomalainen rotukissajärjestö Kissaliitto kertoo mielellään julkisuudessa kieltäytyvänsä rekisteröimästä sairaaksi jalostettujen luppakorvaisten ja lyhytraajaisten kissarotujen edustajia. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta, sillä Kissaliiton alaisuudessa kasvatetaan ja rekisteröidään ulkomuodoltaan ääripiirteisiäkin kissoja. Esimerkiksi äärimmäisen lyhytkalloisiksi jalostettujen persialaiskissojen kasvattaminen on Kissaliiton sääntöjen puitteissa sallittua ja täysin hyväksyttyä.
Koirien ulkomuodon ylijalostusta koskevaan uutisointiin on moni varmasti törmännyt. Tieto bulldoggien ja mopsien ruttunaamaiseen ulkomuotoon liittyvistä ongelmista ei liene monellekaan täysin uusi.
Se saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että monet koiramaailmasta tutut ulkomuotojalostuksen ylilyönnit koskevat myös rotukissoja. Ääripiirteiden aiheuttamat terveys- ja hyvinvointiongelmatkin ovat monin paikoin samoja kuin koirilla, ja ne heikentävät kissan hyvinvointia ja elämänlaatua siinä missä koirankin.
Kissa on ketterä ja kiipeilevä eläin. Korokkeelle hakeutuminen, nopeat pyrähdykset saaliin (tai sitä muistuttavan lelun) perässä ja kehonhuolto turkkia nuolemalla kuuluvat kissan hyvinvoinnin kulmakiviin. Lienee sanomattakin selvää, mitä liikkumista, kiipeilyä, hyppimistä, kehonhuoltoa ja suorituskykyä rajoittavat ulkomuodon ääripiirteet tekevät kissan edellytyksille toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Lisäksi monet ulkomuodon ääripiirteet altistavat kissan esimerkiksi nivelrikon ja kehityshäiriöiden aiheuttamalle fyysiselle kivulle, ruoansulatusvaivoille, kommunikaatio-ongelmille, hengenahdistukselle sekä mahdollisille neurologisille sairauksille ja kognitiivisille haasteille.
Eläinjalostusta koskevan lainsäädännön tekeillä olevine lakiasetuksineen ei ole tarkoitus puuttua tiettyihin koira- tai kissarotuihin, vaan haitallisiin ulkomuodon ääripiirteisiin. On kuitenkin kiistaton tosiasia, että terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riskaabelit ulkomuodon ääripiirteet koskevat tällä hetkellä erityisesti tiettyjen rotujen edustajia.
Käytännössä lemmikkieläinten ulkomuotojalostusta rajoittava lainsäädäntö antaisi tiettyjen kissarotujen piirissä toimiville ihmisille kaksi melko simppeliä vaihtoehtoa: joko pyritään järjestelmällisesti ja yhteistuumin eroon rotua vaivaavista ääripiirteistä, tai sitten hyväksytään, että koko rotu lakkaa olemasta.
Se, että tietyt ulkomuodon ääripiirteet joutuvat lainsäätäjän syyniin ja ehkä jopa kielletään lailla, ei automaattisesti johda tiettyjen koira- tai kissarotujen kieltämiseen. Sen sijaan se patistaa tiettyjen rotujen piirissä toimivia ihmisiä ottamaan itseään niskasta kiinni ja tekemään rotunsa terveyden ja hyvinvoinnin kannalta parempia jalostusvalintoja.
Rotukissaihmisillä on ollut aikaa ja mahdollisuuksia ryhtyä vapaaehtoisiin toimiin kissojen ulkomuodon ääripiirteiden kitkemiseksi. Kissaihmisillä olisi ollut myös tuhannen taalan paikka ottaa opiksi koiramaailmassa tehdyistä virheistä ja olla toistamatta niitä.
Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, että lainsäädäntöä tarvitaan rotukoirajalostuksen ohella myös rotukissajalostuksen ja siihen liittyvien toimintatapojen tervehdyttämiseen.
Sari Toivola
eläinlähtöisen viestinnän asiantuntija
eläinten käyttäytymisneuvonnan opiskelija
kissaihminen