Terveyttä ja pitkää ikää! Onko tämä toivotus vain ihmisiä varten?
Kun puhumme eläinten hyvinvoinnista, puhumme ennen kaikkea niiden mahdollisuudesta liikkua, toimia ja elää ilman kipua. Hyvä fyysinen toimintakyky tarkoittaa vapaata, vaivatonta liikkumista, kykyä palautua rasituksesta sekä mahdollisuutta leikkiin, ravinnon etsintään ja muuhun lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Suomen Kennelliiton mukaan "jalostus tarkoittaa eläinkannan laadun parantamista valinnan keinoin. Koiranjalostuksessa laadulla tarkoitetaan terveyttä, tasapainoista ja rodunomaista luonnetta, hyviä käyttöominaisuuksia sekä pitkäikäisyyttä."Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Osa piirteistä, joita pidetään rotutyypillisinä tai ulkonäöllisesti toivottavina, voi heikentää toimintakykyä, terveyttä ja pitkäikäisyyttä. Miksi ulkonäköön liittyvät – rodunomaiset – piirteet painavat vaakakupissa jopa enemmän kuin eläimen hyvinvointi?
Kun maailmassa on miljoonia kodittomia koiria ja eläinlääkäripalveluiden hinnoista käytävä keskustelu tuntuu lisääntyvän jatkuvasti, herää kysymys: miksi jalostusvalinnoissa ei aina aseteta etusijalle toimintakykyä, hyvinvointia ja kivuttomuutta? En halua tehdä tästä vastakkainasettelua rotukoirien ja rescueiden välille, mutta kun maailmassa on jo valmiiksi valtava määrä kodittomia koiria, jalostusta on vaikea perustella ilman vahvaa hyvinvointinäkökulmaa. Eläinjalostuksen tulisi ensisijaisesti tuottaa nimenomaan terveempiä, toimintakykyisempiä, paremmin voivia yksilöitä.
Minulla on ääripiirteisestä koirasta myös omakohtaista kokemusta nykyisen rescuekoirani kautta. Raajojen lyhytkasvuisuus saattaa johtaa moniin ongelmiin, ja Tepesin kohdalla toisen etujalan kasvuhäiriö on johtanut jo nuorella iällä vakavaan nivelrikkoon ja ranteen toiminnallisuuden vajaukseen. Tepes on ihana koira, mutta toivon, että hän olisi saanut kasvaa normaalirakenteiseksi. Sillä olisi ollut valtava vaikutus sekä Tepesin hyvinvointiin että eliniänodotteeseen. On ymmärrettävää, että kun kukaan ei valvo, mitkä yksilöt lisääntyvät keskenään, sattuu tällaisia harmillisia rakenneongelmia. Mutta minusta on käsittämätöntä, että edelleen eläinjalostuksessa tavoitellaan tällaisia äärimmäisyyksiä.
Hyvä toimintakyky ei ole lisävaruste, vaan hyvinvoinnin perusta. Eläimen rakenteen tulisi aina tukea sen toimintakykyä, ei heikentää sitä. Kyky liikkua ja hengittää vapaasti sekä mahdollisuus elää arkea ilman kipua ei saa olla toissijaista suhteessa ulkonäköön. Monia rakenteeseen liittyviä ongelmia ei voida korjata, vain hoitaa ja hallita. Lääketieteelliset interventiot kuitenkin auttavat vain osaan ääripiirteisten lemmikkien vaivoista, ja ovat luonnollisesti hintavia. Kuinka paljon helpompaa ja kivuttomampaa olisikaan ennaltaehkäistä ääripiirteiden aiheuttamia ongelmia jalostusvalintojen kautta.
Jalostusvalinnoilla nimittäin päätetään, millaista elämää tulevat koirat elävät – ei vain miltä ne näyttävät.
Ajatus konkretisoituu, kun sitä tarkastelee
ihmisnäkökulmasta. Haluaisitko tietyn ulkonäköpiirteen kuten siniset silmät tai
luonnonkiharat hiukset, jos tietäisit niiden lisäävän merkittävästi riskiä
sairastua vakavasti? Eläimillä tällaista valintaa ei ole, ja siksi vastuu
niiden paremmasta tulevaisuudesta on meillä ihmisillä.
Essi Tenho
koiran hyvinvoinnin asiantuntija, koirahieroja (at),
koiran ruokintaohjaaja
EAT, fysioterapeutti (AMK),
eläintenkouluttajaopiskelija (at)