Miksi ääripiirteet vetoavat? – kirjailija Aura Koivisto

Viime vuosina koirien ulkonäköön liittyvistä terveysongelmista on keskusteltu jo sen verran, että moni ihmettelee, miksi joku enää haluaa ääripiirteitä omaavan rodun edustajan. Tai haluaa kasvattaa niitä. Miksi ehdoin tahdoin lisätään eläinten kärsimyksiä, ja miksi näin tekevät "koiraihmiset", siis ne, joille koirat ovat rakkaita ja läheisiä?

Yksi syy on varmasti tottumus. Lyhytkuonoisia, lyhytjalkaisia, käyräsäärisiä, pyöröpäisiä, pullosilmäisiä – ja niin edelleen – koiria on keskuudessamme ollut jo niin pitkään ja niin paljon, että niistä on tullut tavanomaisia. Ne edustavat "ihan normaalia" koiraa. Ei tulla ajatelleeksi, että ne ovat rodunjalostuksella vammautettuja eläimiä.

On myös huomattava, että kaikki eivät ole tiedonetsijöitä. Kaikki eivät lue uutisia, seuraa keskusteluja eivätkä ota selvää asioista. Totta kai ennen koiran hankintaa pitäisi hankkia tietoa koiran tarpeista ja punnita mahdollisia terveysongelmia, mutta on turha odottaa, että kaikki näin tekevät. Ja jos koiraa harkitseva haastattelee etupäässä rodun harrastajia ja kasvattajia, saattaa kyseisestä rodusta saada liian ruusuisen kuvan.

Koirien ääripiirteet ovat saaneet alkunsa ennen muuta ulkonäköön liittyvistä mieltymyksistä. Tosin esimerkiksi luolapyynnissä käytetään lyhytjalkaisia metsästyskoiria, mutta niin sanotuilta käyttökoirilta edellytetään fyysistä toimintakykyä, ja siksi niiden keskuudessa invalidisoiva jalostus on ollut vähäisempää. Asiaa kuvastaa joidenkin rotujen jako käyttö- ja näyttelylinjoihin, mikä osaltaan lisää rotujen sisäsiittoisuutta.

Hellittämätön kiinnipitäminen invalidisoivista ääripiirteistä kertoo ihmismielen ristiriitaisuudesta – onhan kyse pohjimmiltaan kiintymyksestä. 

Tyypillisenä esimerkkinä mieleeni muistuu puhe erään lyhytkuonoisen rodun rakastettavasta luonteesta. Koiran omistaja oli varmasti oikeassa, mutta toisaalta hänen suosimansa rotu ei siinä ole tietenkään mikään erityinen poikkeus. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että rakastettavia luonteita on myös sekarotuisissa koirissa. Sehän on syy, miksi meillä ylipäänsä on koiria: ne ovat kumppaneina niin rakastettavia.

Koiran elinkaari on sen verran pitkä, että siitä ehtii tulla iso osa ihmisen elämää, mutta meihin verrattuna sen elämä jää silti surullisen lyhyeksi. Koiran kuolema aiheuttaakin kipeän kaipauksen, ja siksi on ymmärrettävää, että moni hakee lohtua hankkimalla uudeksi kumppanikseen saman rodun edustajan.

Tämä on varmasti yksi syy, miksi ääripiirteistä luopuminen tuntuu vaikealta. Meille ihmisille näköaisti on tärkeä, ja siten ulkomuodolla on kohtuuttoman suuri merkitys. Kiinnymme koiran olemukseen, ja siksi tiettyyn rotuun tai ainakin tietyntyyppisiin koiriin sitoutuminen käy kuin itsestään. Tai oikeastaan: uskomme kiintyvämme tiettyyn olemukseen ja siksi sitoudumme tiettyyn rotuun. Sillä tosiasiassa kiinnymme koiran luonteeseen, sen tapaan olla ja elää yhdessä kanssamme. Mutta mielessämme on sen olemus, ja siksi lyttyiset kuonot, ruttuiset kasvot, suuret silmät, pyöreät päät ja hassut töppöiset länkisääret tuntuvat niin rakastettavilta ja muka luovat koiran luonteen.

Ääripiirteet voivat toki vaikuttaa koiran luonteeseen, mutta pikemminkin negatiivisesti, sillä kuten tiedämme, krooninen kipu voi tehdä ärtyisäksi. Toisaalta koira voi myös kärsiä kaikessa hiljaisuudessa, jolloin rotuun liittyvät vaivat jäävät huomaamatta.

Ehkäpä sitoutuminen johonkin ääripiirteitä omaavaan rotuun – siinä missä rotukoirien suosio ylipäätään – liittyy jonkinlaiseen elämänhallinnan tarpeeseen. On selkeitä odotuksia, joilla tulevan perheenjäsenen persoonaa yritetään varmistella. Totta kai jonkin tietyn rodun edustajilla voi yleisesti ottaen olla tiettyjä ominaisuuksia, ja ainakin käyttökoirissa rodunomaiset taipumukset ovat tärkeitä, mutta kuten jokainen koirien kanssa elänyt tietää, luonteenpiirteiden suhteen myös rotujen sisällä on paljon yksilöllistä vaihtelua.

On välttämätöntä päästä eroon koirien terveydelle ilmiselvästi vahingollisista ääripiirteistä, mutta toivoisin, että muutenkin ulkonäköön liittyvistä epätarkoituksenmukaisista ja rajoittavista määritelmistä hellitettäisiin ja niiden sijaan painotettaisiin koirien henkistä ja fyysistä terveyttä. 

Ei rodun kloonimaisen yhdenmukainen habitus ole lopultakaan oleellinen seikka, eikä se varsinkaan saisi johtaa sairaisiin ja sisäsiittoisiin eläimiin. Suurin osa maamme koirista on kotikoiria, joille hyvän terveyden ohella tärkeintä on lempeä ja ystävällinen luonne.

Ja lopuksi: ihmiset ovat usein valmiit sivuuttamaan tutkittua tietoa, jos se ei käy heidän haluamistensa kanssa yksiin. Meistä jokainen voi innostuksissaan tehdä vakavia virheitä, joita katuu itsekin myöhemmin. Siksi tarvitaan lakeja, jotka suojaavat sekä ihmisiä että myös muita lajeja. Tarvitaan lakeja, jotka on huolella valmisteltu, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja joita oman edun tavoittelijat eivät pääse vesittämään. Toivottavasti sellainen laki saadaan aikaan myös koirien ja koiranystävien parhaaksi.


Aura Koivisto 
kirjailija

Kuvat Auran kotialbumi

Kiitokset

Kiitos Aura tärkeästä vieraskynästä ja tuestasi kansalaisaloitteelle! 🧡