Kenelle kuuluu koiran keho? – koirien ongelmakäyttäytymisen asiantuntija Jenny Jalonen

Suuri joukko koiria syntyy ihmisen toiminnan seurauksena maailmaan sairaspiirteisessä kehossa, joka ei tue koiran elämänlaatua tai yhteiskunnallista sopeutumista.

Nykytilanteeseen johtanut tapahtumaketju on pitkä. Koirien varhaisessa jalostuksessa ihmiset valitsivat käyttöominaisuuksiltaan tarkoituksiinsa sopivia yksilöitä, jolloin ulkomuoto muotoutui pitkälti tämän valinnan sivutuotteena. Varsinaiset koirarodut, suljetut populaatiot ja tavoitteellinen ääripiirteiden jalostaminen syntyivät kuitenkin vasta 1800-luvulla koiranäyttelyiden ja ulkomuotoon perustuvan rotujalostuksen myötä. Myös tämän kehityksen ongelmallisuutta tunnistettiin jo varhain. Vähitellen haitallisista ääripiirteistä on kuitenkin tullut ihmisen silmään tuttuja ja jopa emotionaalisesti tärkeitä ominaisuuksia.

Vaikka tieto piirteiden kiistattomasta haitallisuudesta lisääntyy, osalle ihmisistä niistä luopuminen tuntuu sietämättömältä. Luopujalle tilanne ei ole yksinkertainen, sillä tiettyyn ulkonäköön on ihmiselämän aikana ehtinyt nivoutua useita rakkaita lemmikkejä, joiden kaltaisen koiran haluaisi kokea uudelleen ja uudelleen. Keskustelussa kohtaavatkin tällä hetkellä eettinen näkemys koirille haitallisten piirteiden vaikutuksista sekä eettisen tarkastelun ulkopuolelta ihmisen halu säilyttää niitä – silloinkin, kun piirteiden selkeä muuttaminen ei veisi pois niitä koiran luonteeseen, kumppanuuteen tai yhteiseen elämään liittyviä ominaisuuksia, jotka ovat tosiasiassa muodostaneet suuren osan ihmiselle rakkaasta kokemuksesta.

Ulkopuolelta, niin sanotun ei-koiraihmisen näkökulmasta, tilanteen ongelmallisuus on usein helpompi hahmottaa. Kun tutut rodut, rakenteet ja niihin liittyvät henkilökohtaiset kokemukset eivät ohjaa ajattelua, tuntuu itsestään selvältä ryhtyä laajoihin toimenpiteisiin, joiden seurauksena tietyt ääripiirteet jäävät historiaan.

Tilannetta monimutkaistaa ihmisen muutosvastarinta. Sen taustalla vaikuttavat tottuminen, henkilökohtaiset positiiviset kokemukset sekä joissakin tapauksissa myös kokonainen elämäntyö ja sen vaalimiseen liittyvät ihmiselle ominaiset tiedostamattomasti itsekkäämmät psykologiset tarpeet. Osa ihmisistä elää huomaamattaan myös itselleen haitallisissa ympäristöissä, joissa sosiaalinen viitekehys on rakentunut koirien ulkonäköpainotteista palkitsemista ihannoivan kulttuurin ympärille.

Ihmiselle ominainen suhtautuminen ei kuitenkaan kestä tarkastelua eläinystävän eettisestä näkökulmasta. Toisen kehoa ei voi omistaa, ja koira aiheuttaakin vastustusta jalostuksen aiheuttamiin ääripiirteisiin esimerkiksi terveydellisiä haasteita seuraavilla käyttäytymisen ongelmilla, joista kerron lisää myöhemmin.

Inhimillisyydelle tyypilliset psykologiset esteet koirien hyvinvoinnin esteenä

Yksikään koiranomistaja ei tietoisesti halua koiransa kärsivän tai sairastavan – tai silloinkaan, kun koiran hyvinvointi ei yksin riitä motivaatiotekijäksi, ainakaan tuottavan eläinlääkärikustannuksia. Jos ainoaksi kysymykseksi voitaisiin asettaa, toivovatko ihmiset koirien terveyttä, vastaus olisi yksiselitteinen kyllä.

Vaakakupissa kiistatonta terveyspainotteista jalostusta vastaan painavatkin enemmän ihmisyyteen liittyvät kuin aidosti koirien hyvinvointiin keskittyvät syyt. Nämä ovat niitä kuuluisia inhimillisiä ilmiöitä, joissa ihmisluonteelle on tyypillistä rakentaa erilaisia hypoteeseja ja ideologisia labyrintteja, jotta nykylinjaa tarvitsisi muuttaa korkeintaan oman mukavuusalueen verran. Osa kokee tilanteen niin turvattomaksi, että vastustaa minkäänlaista muutosta.

Kun ottaa huomioon, että myös ihmisen perustavanlaatuisiin tehtäviin kuuluu sopeutuminen omaan elinympäristöönsä, tämä on varsin ymmärrettävää joissakin viiteryhmissä elävien ihmisten kohdalla. Oman ryhmän vakiintuneiden käsitysten vastustaminen kovaäänisesti ei ole ihmiselle helppoa, vaikka ne näyttäytyisivät nykytiedon valossa ongelmallisina. Ryhmien ulkopuolelta katsottuna äänen käyttäminen asian puolesta on helpompaa – ja itse ongelmakin vaikuttaa yksinkertaisemmalta.

Se, että joudumme käymään keskustelua siitä, onko koiralla oikeus elää lähtökohtaisesti mahdollisimman terveessä ja hyvinvointia tukevassa kehossa ulkonäöstä huolimatta, kertoo vielä laajoista puutteista yhteiskunnallisessa tavassamme suhtautua eläimiin.

Koiran kehon puutteet voivat vaikeuttaa yhteiskunnallista sopeutumista

Terveys tuo helposti mieleen ennen kaikkea kehon ja sen toimivuuden. Koira on kuitenkin psykofyysinen olento, jonka keho ja mieli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Näiden molempien muotoutumiseen vaikuttaa jokaisen elollisen olennon perustavanlaatuisin olosuhde: oma keho. Kehon toimivuus vaikuttaa siihen, miten eläin pystyy toimimaan ympäristössään ja millaisiksi sen kokemukset ympäröivästä maailmasta muodostuvat.

Oppimispsykologisesti tarkasteltuna puutteellisesti toimivassa kehossa maailma voi kokonaisuudessaan värittyä toisenlaiseksi. Se voi värjäytyä esimerkiksi stressillä, peloilla ja perushyvinvoinnin puutteilla, etenkin jos perustarpeet kuten hengittäminen ja liikkuminen vaikeutuvat tai koira kokee jatkuvaa kipua tai muuta epämukavuutta. Koiran ongelmakäyttäytymisen asiantuntijan vastaanotolla nämä haasteet voivat näkyä esimerkiksi aggressiivisuutena, pelkoina ja vaikeutena sietää elinympäristönsä ärsykkeitä. Koiran ääripiirteisyyden tuottamat terveysongelmat voivat siis heijastua laajamittaisesti koiran mielenterveyteen, käyttäytymiseen ja sitä kautta myös kaikkiin koiran läheisyydessä eläviin ihmisiin.

Koira voi paitsi olla vankina puutteellisesti toimivassa kehossaan myös joutua sen seurauksena yhä herkemmin elinympäristöön, joka ei vastaa koiran tarpeeseen saada rauhaa, lepoa ja palautumista päivän kehollisesta kuormituksesta tai kivuista. Pitkäaikainen kuormituksen kierre ja ongelmakäyttäytymisen eskaloituminen voivat syntyä silloin, kun koiran perushyvinvoinnin tukemisen tarvetta ei tunnisteta tai kun kehon aiheuttamaa kuormitusta ei pystytä riittävästi poistamaan edes nykyisin eläinlääketieteellisin keinoin. Mitä huonommin koira voi, sitä todennäköisempää on, että oikein minkäänlainen elinympäristö ei riitä tukemaan koiran vointia riittävästi.

Ääripiirteisyydestä kärsii myös ihminen

Ääripiirteinen koira syntyy rakenteeseen, johon liittyy jo lähtökohtaisesti kohonnut sairauden, tutkimusten, seurannan tai hoidon tarve – eräänlainen hoitovelka jo syntymästä lähtien. Hoitovelan kanssa syntyvä lemmikki on saanut muotonsa muista lähtökohdista kuin koiran elämää parhaalla tavalla tukevien fysiologisten periaatteiden mukaisesti.

Epäreilua on, että asetelma voi olla tuhoisa koirayksilön koko elämänlaadulle sen ainoassa elämässä tai tuottaa siihen toistuvia hyvinvoinnin ongelmia – eikä koiran ostajallakaan ole välttämättä tosiasiallista tietoa tästä hankintavaiheessa. Silloin kärsijän paikalle ilman ennakkovaroitusta voi joutua myös koiran omistaja. Hänen tehtäväkseen tulee yllättäen paitsi opetella tunnistamaan koiran terveydentilaa ja oireita, arvioimaan eläinlääkärin tarvetta ja saadun hoidon riittävyyttä sekä pystyä taloudellisesti kannattelemaan kroonisesti sairastelevan koiran kustannukset, hoitoaikataulut ja järjestää oman elämänsä rakenteet näitä tukeviksi. Monissa tilanteissa ennakkotiedon saaminen todellisesta terveystilanteesta mahdollistaisi eettisemmän valinnan tekemisen jo ennen koiran hankintaa valitsemalla lemmikiksi esimerkiksi toisen ääripiirteettömän koiran. Koiran omistamiseen toki liittyy myös muita eettisiä ja eläinten terveyteen liittyviä ilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa koiran valintaan, mutta tässä kirjoituksessa pysymme selvyyden vuoksi ääripiirteissä.

Koiran ostajalla ei kuitenkaan välttämättä ole realistista mahdollisuutta saada riittävää ja totuudenmukaista kuvaa ääripiirteisiin liittyvistä terveysongelmista. Osittain ilmiön piiloutumiseen vaikuttaa myös sen yleisyys: koirien käyrät jalat, lyhyet kuonot ja valtavat ihopoimut sulautuvat sujuvasti katukuvaan. Kyseessä ei ole edes virtahepo olohuoneessa, josta ei puhuta, vaan virtahepo, joka on niin luonnollinen osa kalustusta, ettei sitä ilmiötä tarkemmin tuntematta enää edes huomaa. Asiantuntijan näkökulmasta kadulla käveleminen on kuitenkin toisinaan hengästyttävä kokemus. Vastaantulijoiden joukossa on hengitysvaikeuksista kärsivien koirien lisäksi esimerkiksi ontuvia koiria, paksuturkkisia kuumuudesta kärsiviä koiria ja monia muita. Vielä hengästyttävämmäksi kokemuksen tekee se, kuinka arkipäiväiseksi katukuva on muodostunut – ja kuinka herkästi sen kriittinen tarkastelu koetaan tarpeettomaksi hyökkäykseksi.

Tiedon esille tuominen ja sen saatavuuden parantaminen ovat olennainen osa ratkaisua. Tavallisella koiranomistajalla ei tarvitse olla kykyä tunnistaa koiran usein erittäin hienovaraisia oireita, mutta hänellä tulisi olla mahdollisuus saada niistä riittävän helposti tietoa tarvittaessa – ja ääripiirteisten tai muuten sairauksiin taipuvaisten rotujen kohdalla mielellään jo ennen koiran hankintaa. Näin jokainen voisi arvioida paitsi oman koiravalintansa eettisiä perusteita myös omia voimavarojaan koiranomistajana siinä tapauksessa, että epätoivotuin skenaario toteutuu. Tiedon esille tuominen kuitenkin vaatii väliaikaista laajamittaista yhteiskunnallista hälinää, jotta koiraihmisten väestö pystyy asettumaan uuteen osalle brutaaliltakin tuntuvaan nykytietoon ja tekemään korjausliikkeen lähemmäs koirien todellisia hyvinvoinnin tarpeita.

Ääripiirteisyys on tavallinen ilmiö, johon voidaan vaikuttaa riittävästi vain lainsäädännöllä

Koiran syntyminen ääripiirteiseen kehoon, joka ei mahdollista parhaalla mahdollisella tavalla normaalia ja hyvinvoivaa elämää, ei ole marginaalinen poikkeus.

Ilmiön yleisyyttä havainnollistaa brittiläinen yli 2,2 miljoonan koiran eläinlääkäriaineisto: 17,6 % koirista luokiteltiin rotunsa perusteella brakykefaalisiksi. Niistä koirista, joiden kondrodystrofisuus voitiin luokitella rodun perusteella, 52,6 % kuului kondrodystrofisiin rotuihin. Kyse ei siis ole vain siitä, että yksittäinen koira saattaa myöhemmin sairastua, vaan siitä, että tiettyihin rotutyyppeihin liittyy jo lähtökohtaisesti tunnettuja rakenteellisia terveysriskejä.

Karkeasti arvioiden Suomessa noin 15-20 % rekisteröidyistä koiraroduista kuuluu joko Kennelliiton BOAS-testin piiriin kuuluviin rotuihin tai rotuihin, joissa kondrodystrofiaan liittyvää CDDY-geeniä esiintyy Kennelliiton mukaan siinä määrin, että IDD-seulonta on perusteltua. Kyseessä on karkea arvio, joka perustuu Kennelliiton nykyiseen BOAS-rotulistaan sekä syksyllä 2026 käyttöön otettaviksi ilmoitettuihin IDD-rotulistoihin. Nämäkään aiemmin mainitut luvut eivät täysin kuvaa brakykefalian tai kondrodystrofian todellista yleisyyttä koiraroduissa.

Kennelliiton vuonna 2026 käyttämä BOAS-testijärjestelmä ei kata kaikkia tutkimuskirjallisuudessa brakykefaalisiksi tunnistettuja rotuja, vaan osallistumislista on edelleen vuonna 2022 laadittu rajattu rotulista. Esimerkiksi chihuahua ei kuulu listalle, vaikka chihuahuaa käsitellään tutkimuskirjallisuudessa myös brakykefaalisena rotuna, ja rodussa on lisäksi todettu kondrodystrofiaan ja välilevysairauden riskiin liittyvää CDDY:n FGF4-retrogeeniä. Chihuahua ei kuulu Kennelliiton syksyllä 2026 käyttöön otettavaksi ilmoitetulle IDD-rotulistalle, vaikka CDDY-varianttia on todettu rodussa. CDDY-geenitestaus ja IDD-röntgenseulonta ovat kuitenkin eri asioita. 

Vuodesta 2026 lähtien Kennelliitto tallentaa CDDY-geenitestituloksia kaikille roduille rodusta riippumatta, ja CDDY-geenitestilähetteen voi tilata kaikenrotuisille koirille. Kennelliitto on perustellut muutosta sillä, että CDDY:hen liittyvää FGF4-retrogeeniä on todettu vaihtelevasti hyvin suuressa osassa rotuja, minkä vuoksi geenitestitulosten rotukohtaista rajaamista ei enää pidetty mielekkäänä. Jotkin muutokset ovat siis positiivisia, mutta ollaan vielä kaukana aidosti riittävästä, kaikkia osapuolia pakottavasta sääntelystä. Vastuullisuuteen olisi myös olemassa enemmän käytännön mahdollisuuksia kuin pelkästään Kennelliiton rotulistoista voi päätellä. Esimerkiksi INCOC-lausuntopalvelu tarjoaa Kennelliitossa tallennettavia röntgenlausuntoja, mukaan lukien IDD-lausuntoja, koirille, jotka eivät voi saada lausuntoa Kennelliitossa. INCOC lausuu tuloksia myös ulkomaisille koirille.

Jo näiden kahden mainitun ääripiirteisen rakennetyypin Kennelliiton seulontalistoilla on noin viidennes Suomessa rekisteröidyistä roduista. Kun huomioon otetaan myös muut terveyttä ja toimintakykyä vaarantavat liioitellut rakenteet – kuten äärimmäinen koko, runsas nahka ja ihopoimut, ulkonevat tai rakenteeltaan alttiit silmät, epänormaalit kehon mittasuhteet, liioitellun lyhyet tai pitkät raajat sekä muut liikuntaelimistön rakennetta ja normaalia toimintaa haittaavat piirteet – todellinen osuus on tätä huomattavasti suurempi.

Kun Kennelliiton tekemät rajaukset asetetaan rinnakkain maailmanlaajuisen tutkimustiedon kanssa, voidaan havainnollistaa nykyisten seurantajärjestelmien rajoja: tutkimustiedon osoittama riskijoukko ja Kennelliiton käytännön seurantajärjestelmien kattama joukko eivät ole samoja. Kennelliitto on laajentanut seurantaa esimerkiksi avaamalla CDDY-geenitulosten tallentamisen kaikille roduille, mutta varsinaiset rakenne- ja terveystutkimukset, kuten IDD- ja BOAS-seulonnat, koskevat edelleen rajattuja rotujoukkoja. Tulevaisuuteen tähtäävissä muutoksissa on paljon hyvääkin, mutta nykyinen menettely ja sen kehittämistyö ovat huomattavassa jäljessä suhteessa koirien ääripiirteisyyden tilaan. Eläinten hyvinvoinnin turvaamista ei siksi voida jättää nykyisten järjestelmien varaan. Niiden rinnalle tarvitaan riittävän täsmällistä ja velvoittavaa lainsäädäntöä, joka asettaa jalostukselle yhtenäiset hyvinvoinnin rajat. Näiden rajojen tulisi perustua koirien todelliseen hyvinvoinnin tarpeeseen ja täysin yksiselitteisesti mahdollisimman hyvin funktioivaan kehoon - jättäen kokonaan pois laskuista ihmisen koiralle asettamat omat tavoitteensa.

Lisääntyvän tiedon muuttaminen eettisemmäksi tulevaisuudeksi

Eriävien mielipiteiden vallitessa ikkunan avaaminen todelliseen tutkimustietoon, tiedon konkreettinen lisääminen sekä arkipäiväistyneiden ilmiöiden todellisen luonteen tekeminen näkyväksi ovat välttämättömiä toimenpiteitä. Tiedon näkyville tuominen kaikkia osapuolia puhuttelevilla, uuden tiedon lähestyttävyyttä tukevilla tavoilla on ennen muuta myös haastava tehtävä.

Eettisempiä tulevaisuuden ratkaisuja varten onkin tarpeellista luoda keskustelulle turvallista ja tietoperusteista pohjaa eri viiteryhmien välisellä avoimella keskustelulla. Keskustelun pohja on kuitenkin mahdollinen vain silloin, kun sitä lähestytään riittävästi omien vanhaan tietoon perustuvien tärkeiden arvojen ulkopuolelta, jotta näkyväksi jää ihmisten toiveiden, tarpeiden ja halujen sijaan uudistunut tieto ja sen todellinen merkitys koiralle.

Tiedon ja eettisen ymmärryksen lisääntyessä on selvää, että tulevaisuuden modernin ihmisen ei tulisi käyttää toista eläinlajia sen hyvinvoinnin kustannuksella eikä sellaisiin harrastus- tai muihin käyttötarkoituksiin, jotka edellyttävät eläimen kehon tai mielen muokkaamista kauemmas eläimen täydellisestä elämänlaadusta.

Koiran kehon omistajuus on aika palauttaa koirille. Sen toteutumiseksi ihmisiltä vaaditaan nyt valtavasti rohkeutta ja nöyryyttä, jotta saamme maksettua koirille takaisin niiltä ymmärtämättömyyttämme, tietämättömyyttämme ja paikoin myös typeryyttämme lainaamamme terveyden.


Jenny Jalonen
koirien ongelmakäyttäytymisen asiantuntija
Website: https://www.jennyjalonen.fi/
Eroon ääripiirteistä -kansalaisaloitteen vastuuhenkilö

Lähteet:

O'Neill, D. G., McMillan, K. M., Church, D. B. & Brodbelt, D. C. (2023). Dog breeds and conformations in the UK in 2019: VetCompass canine demography and some consequent welfare implications. PLOS ONE, 18(7), e0288081. DOI: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0288081

Rusbridge, C. & Knowler, P. (2021). The Need for Head Space: Brachycephaly and Cerebrospinal Fluid Disorders. Life, 11(2), 139. DOI: https://doi.org/10.3390/life11020139

Brown, E. A., Dickinson, P. J., Mansour, T., Sturges, B. K., Aguilar, M., Young, A. E., Korff, C., Lind, J., Ettinger, C. L., Varon, S. ym. (2017). FGF4 retrogene on CFA12 is responsible for chondrodystrophy and intervertebral disc disease in dogs. Proceedings of the National Academy of Sciences, 114(43), 11476–11481. DOI: https://doi.org/10.1073/pnas.1709082114

Kennelliiton verkkosivusto
INCOC lausuntopalvelu

Kiitos Jenny, asiantuntevasta ja ajatuksia herättävästä puheenvuorosta.