Kissojen ääripiirteet aiheuttavat hyvinvointihaittoja

Kissojen ääripiirteet – kun toivottu ominaisuus heikentää eläimen hyvinvointia

Tietosivun on koostanut eläinlähtöisen viestinnän asiantuntija Sari Toivola.  
 

Kissan FDD – lyhyitä, käyristyneitä ja asentovirheisiä jalkoja

Tunnetuin kissan lyhytraajaisuutta aiheuttava tekijä on FDD:ksi (feline disporpotionate dwarfism) kutsuttu kehityshäiriö. FDD-kissoilla on selvästi tavanomaista lyhyemmät raajat, muuten ne ovat tavanomaisen kissan kokoisia ja näköisiä. Jokaisessa FDD-kissan neljästä raajasta voidaan havaita lyhytraajaisuudesta johtuvia epämuodostumia.

Munchkin on lyhytraajainen kissarotu, jonka pohjalta on kehitetty muitakin lyhytraajaisia design-rotuja. Rakenteeltaan munchkin muistuttaa monilta osin lyhytraajaista koiraa, vaikka geneettinen tausta onkin eri.

Kääpiökasvuisuutta ja lyhytraajaisuutta voi esiintyä satunnaisesti millä tahansa kissalla, eikä kaikkia kääpiökasvuisuuden taustalla vaikuttavia geneettisiä tekijöitä vielä tunneta. Kuitenkin juuri FDD:n ja sen taustalla vaikuttavan UGDH-geenimutaation aiheuttama lyhytraajaisuus on tietyille roduille toivottu ja jalostuksella ylläpidetty ominaisuus.

Lyhytraajaisuuden aiheuttamia terveys- ja hyvinvointiongelmia ovat raajojen luuston kehityshäiriöt ja sairaudet

• kyynärnivelen inkongruenssi eli epäyhdenmukaisuus

• asentovirheet, kuten etujalkojen voimakas kiertyminen ja siitä johtuva nivelten epänormaali kuormittuminen.
• kyynärnivelen subluksaatio eli toistuva kyynärnivelen osittainen lonksuminen pois paikoiltaan
• mahdollisesti myös patellaluksaatio eli toistuva polvinivelen lonksuminen pois paikoiltaan.

Huomioitavaa

• FDD-kissojen lyhytraajaisuuden geneettinen tausta poikkeaa koirien lyhytraajaisuudesta. Rakenteellisia yhtäläisyyksiä lyhytraajaisten koirien ja kissojen väliltä kuitenkin löytyy.

Kissojen lyhytraajaisuuteen ei tällä hetkellä tiedetä suoranaisesti liittyvän koirille tyypillistä alttiutta selän välilevyjen ennenaikaiselle rappeutumiselle, joskaan sen mahdollisuutta ei voi täysin sulkea poiskaan.

Lisäksi

• Lyhytraajaisuus saattaa rajoittaa kissan mahdollisuuksia toteuttaa hyvinvoinnilleen välttämättömiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeita.
  
  
  

Kissan hännättömyys ja häntänikamapuutokset – epämuodostuneita selkäytimiä ja inkontinenssia

Kissalle häntänikamapuutoksia sekä hännättömän tai töpöhäntäisen ilmiasun aiheuttavien T-geenimutaatioiden tiedetään olevan kytköksissä selkäytimen kehityshäiriöihin. Osa kissoista on oireettomia, osa taas kärsii selkäytimen kehityshäiriöiden aiheuttamista vakava-asteisista ja elämänlaatua merkittävästi heikentävistä oireista.

Hännättömyytenä tai töpöhäntäisyytenä näkyviä häntänikamapuutoksia voi esiintyä satunnaisesti muillakin kissoilla, mutta se on erityisesti tietyille kissaroduille toivottu ja tarkoituksella ylläpidetty ominaisuus.

Töpöhäntäinen manx-kissarotu on antanut nimen häntänikamapuutosten aiheuttamille selkäytimen kehityshäiriöille, joita kutsutaan kattotermillä manx-syndrooma. Manxin ja sen pitkäkarvaisen sisarrodun cymricin edustajilla voi esiintyä eri pituisia häntiä täysin hännättömästä ja eri pituisista töpöistä aina täyspitkään häntään asti.

Selkänikamapuutosten aiheuttamia terveys- ja hyvinvointiongelmia ovat muun muassa myelodysplasia eli selkäytimen toimintahäiriöt, kuten

• hydromyelia eli selkäytimen keskuskanavan laajentuminen
• syringomyelia eli selkäytimen nesteinen ontelotauti.

Spina bifida eli selkäytimen muodostavien neuraaliputkien sulkeutumisen häiriö. 

Spina bifida lyhentää hermoja ja selkäydintä. Lisäksi se aiheuttaa epämuodostumia selkänikamiin.

Spina bifidaa esiintyy vakavuudeltaan eri asteisina:

• Lievimmät tapaukset voivat olla jopa oireettomia.
• Vakavimmat tapaukset taas voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Spina bifida apertassa ja muissa vakava-asteisissa selkäydinsairauksissa, joissa selkäydin on auki ihoa vasten, on vakavan selkäydintulehduksen riski. Tulehdus aiheuttaa kipua ja voi johtaa kuolemaan.

Hännättömät kissat kärsivät usein selkäytimen dysgeneesistä eli selkärangan ja selkäytimen epämuodostumasta, jossa kissalta puuttuu häntä- ja jopa lannenikamia. Tällaisilta kissoilta puuttuu usein myös osa selkäydintä.

Huomioitavaa

• Hännättömät kissat ovat erityistä riskiryhmää vakava-asteiselle spina bifidalle ja muille selkäytimen vakaville epämuodostumille. Kaikilla häntänikamapuutoksista kärsivillä kissoilla on kuitenkin epämuodostunut selkäranka, joten töpöhäntäisetkin kissat saattavat oireilla.

• Nikamapuutoksista ja nikamien epämuodostumista kärsivät töpöhäntäiset kissat ovat alttiita epämuodostuneiden häntänikamien välissä sijaitsevien nikamien kivuliaalle nivelrikolle.

Kun kissan selkäydin on epämuodostunut ja hermoston toiminta häiriintynyt, eivät hermoimpulssit välttämättä kulje normaalisti "loppuun asti" ja tavoita kissan kehon takaosaa. 

Selkäytimen kehityshäiriöiden tyypillisiä oireita ovatkin takajalkojen osittainen halvaantuminen ja siitä johtuvat toimintahäiriöt, kuten

• liikkuminen "pupuloikalla"
• kanta-astuminen
• koordinaatiohäiriöt
• lihasheikkous
• normaalin liikkumisen estyminen ja hyvinvoinnille välttämättömien lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen rajoittuminen.

Selkäytimen kehityshäiriöiden aiheuttamat tuntopuutokset voivat aiheuttaa muitakin oireita, kuten virtsaamisongelmat ja pidätyskyvyttömyys

• alttius virtsatieinfektioille
• takapuolen jatkuva tahriintuminen virtsalla ja siitä johtuva ympäröivän ihon ärtyminen ja tulehtuminen.

ulostusongelmat, ummetus ja pidätyskyvyttömyys

• peräsuolen prolapsi eli ulospullahtaminen

• megakoloonin eli laajentuneen paksusuolen (tai joskus jopa koko suoliston) aiheuttamat ulostamisvaikeudet. Peräaukon alueella olevat tuntopuutokset estävät normaalin ulostamisen, kerryttävät ulostetta suolistoon ja voivat johtaa megakoloonin syntymiseen.

• ulosteen pidätysvaikeudet voivat aiheuttaa takapuolen jatkuvaa tahriintumista ulosteella ja johtaa ympäröivän ihon ärtymiseen ja tulehtumiseen.

Huomioitavaa

• Myös kliinisesti oireettomilta hännättömiltä/töpöhäntäisiltä kissoilta on patologisissa tutkimuksissa tehty ulostusongelmiin liittyviä löydöksiä.

Lisäksi mahdolliset hännättömyydestä johtuvat

• tasapaino-ongelmat
• kommunikaatiovaikeudet varsinkin kissan ja ihmisen välisissä vuorovaikutustilanteissa

Suurikokoisuus – näyttävää kokoa ja heikentynyttä lonkkaterveyttä

Ainakin joillain suurikokoisiksi jalostetuilla rotukissoilla vaikuttaisi olevan alttius perinnölliselle lonkkadysplasialle eli lonkkanivelen kehityshäiriölle ja sen aiheuttamalle kivuliaalle nivelrikolle.

Huomioitavaa

Lähdetiedot

Artikkeli perustuu vertaisarvioituun tutkimuskirjallisuuteen sekä eläinlääketieteellisiin asiantuntijalähteisiin. Täydellinen lähdeluettelo löytyy sivun lopusta. 

Aiheeseen liittyvää:

Kissan brakykefaalisuus – muutakin kuin hengitysvaikeuksia
Kissan osteokondrodysplasia – kivuntäyteistä elämää ja rustoepämuodostumia

Muita artikkeleita: 

Julia Haukilintu: Kissojen hyvinvointi ja jalostuksen ongelmat
SEY/ Eläinten ystävä: Ääripiirteitä ja sukusiitosprosentteja – Osa kissaroduista on niin sairaita, ettei yhtäkään tervettä yksilöä löydy

Tietosivu on osa Eroon ääripiirteistä -sivustolla julkaistua artikkelisarjaa, jonka on koonnut eläinlähtöisen viestinnän asiantuntija Sari Toivola. Artikkelisarjassa käsitellään kissojen ääripiirteisiin liittyviä terveys- ja hyvinvointikysymyksiä.

Aiemmin julkaistut osat: 

Kissan brakykefaalisuus – muutakin kuin hengitysvaikeuksia
Kissan osteokondrodysplasia – kivuntäyteistä elämää ja rustoepämuodostumia

Kiitokset

Suuret kiitokset eläinviestinnän asiantuntija Sari Toivolalle asiantuntemuksesta! 

→ Palaa kissojen ääripiirteet sivulle