Chihuahuan tarina

"Chihuahuallani ensimmäiset terveysongelmat alkoivat jo pentuna. Hänellä oli useita irtoamattomia maitohampaita, jotka jouduttiin poistamaan kirurgisesti.

Myöhemmin yksi alakulmahammas kasvoi väärään asentoon kitalakea pitkin. Tilanne oli vakava, sillä väärään asentoon kasvanut hammas painoi kitalakea, ja pitkään jatkuessaan siihen liittyi riski alaleuan murtumisesta. Hammas jouduttiin leikkaamaan, ja onneksi toimenpide onnistui hyvin.

Tämän jälkeen koirani hampaita on hoidettu erittäin säännöllisesti. Hän on käynyt koko elämänsä ajan hammastarkastuksissa ja tarvittaessa hammashoidoissa.

Myöhemmin koirallani todettiin myös lievä välilevytyrä, polvilumpion luksaatio sekä Chiari-malformaatio, joka havaittiin selän ja pään magneettikuvauksessa. Chiari-malformaatiossa kallo on aivoihin nähden liian ahdas. Toistaiseksi siitä ei ole aiheutunut oireita. Polven tilannetta seurataan säännöllisesti.

Koirani on myös koko ikänsä saanut niin sanottuja reverse sneezing -kohtauksia. Kasvattajien mukaan tämä on rodulla "normaalia". Mielestäni sitä ei kuitenkaan pitäisi pitää normaalina, sillä kohtauksen aikana koira ei saa kunnolla henkeä. Kyse on hengitystieongelmasta, eikä oireita pitäisi vähätellä vain siksi, että niitä esiintyy rodussa yleisesti.

Sydämen sivuääni havaittiin koirani ollessa 4-vuotias. Hän sai heti sydänlääkityksen, vaikka kotona en ollut huomannut mitään poikkeavaa. Hän oli iloinen, energinen ja täysin oireeton.

Kerrottuani kasvattajalle sydänsairaudesta hän arveli sen johtuvan jostakin koiran sairastamasta tulehduksesta. Halusin kuitenkin varmistaa asian eläinkardiologilta. Hänen mukaansa hiippaläpän rappeumasairaus on perinnöllinen sairaus eikä tulehduksen aiheuttama. Kardiologin arvion mukaan koirani on sairastanut tautia jo nuoresta asti, vaikka se havaittiin vasta myöhemmin tutkimuksissa.

Viimeisimmässä sydämen ultraäänitutkimuksessa todettiin sairauden edenneen pitkälle. Sydämen sivuääni on nyt voimakkuudeltaan 5/6 ja hiippaläppä vuotaa voimakkaasti. Eläinkardiologin arvion mukaan elinajanennuste on korkeintaan muutamista kuukausista muutamaan vuoteen. Nykyään koirani tarvitsee useita sydänlääkkeitä päivittäin, ja hänen vointiaan seurataan tarkasti joka päivä.

Vaikka sairaus on vakava, hän on edelleen iloinen, leikkisä ja nauttii elämästään. Juuri siksi jokainen yhteinen päivä tuntuu erityisen arvokkaalta.

Ennen koiran hankintaa tiesin, että chihuahuilla esiintyy esimerkiksi sydänsairauksia, hammasongelmia ja polvilumpion luksaatiota. En kuitenkaan ymmärtänyt, kuinka yleisiä nämä ongelmat voivat olla tai miten paljon ne voivat vaikuttaa sekä koiran että omistajan arkeen. Vasta oman koirani sairastuttua ymmärsin, kuinka suuri merkitys jalostusvalinnoilla on.

Mielestäni pienikokoisuus ei ole ongelma itsessään. Ongelmia syntyy silloin, kun ulkonäkö menee terveyden edelle. Jokaisen koiran pitäisi pystyä liikkumaan, hengittämään, syömään ja elämään mahdollisimman tervettä elämää ilman, että sen rakenne altistaa sairauksille.

Rodusta haaveileville sanoisin, että rodun terveysongelmiin kannattaa perehtyä yhtä huolellisesti kuin sen luonteeseen. Chihuahua on ihana rotu, mutta siihen liittyy myös sairauksia, joihin kannattaa varautua sekä henkisesti että taloudellisesti.

Rodun omistajille haluan sanoa, ettei kannata elää jatkuvassa pelossa, mutta koiran terveydentilaa kannattaa seurata aktiivisesti. Säännölliset terveystarkastukset voivat löytää sairauksia jo ennen kuin koira näyttää mitään oireita.

Kasvattajilta toivoisin ennen kaikkea avoimuutta ja vastuunkantoa. Omassa tapauksessani olen kokenut, että koirani sairauksista on useaan otteeseen yritetty vierittää vastuuta minulle ja vihjattu, että olisin itse aiheuttanut ne. Olen kuitenkin käynyt jokaisen sairauden läpi useiden eläinlääkärien, neurologin ja eläinkardiologin kanssa, ja heidän arvionsa mukaan kyseiset sairaudet eivät ole omalla toiminnallani aiheutuneita.

Toivoisin, että vaikeissakin tilanteissa kasvattajan ensisijainen tavoite olisi tukea koiran omistajaa ja edistää rodun terveyttä sen sijaan, että syitä etsittäisiin omistajasta. Toivon myös, etteivät kasvattajat normalisoisi rodun selviä terveysongelmia. Ei ole normaalia, että pitkäikäiseksi tunnettu koira joudutaan lopettamaan jo 6–9-vuotiaana vakavien terveysongelmien vuoksi. Oireisiin ei pitäisi kenenkään joutua "tottumaan", vaikka kyseessä olisi ensimmäinen kyseisen rodun koira.

Ääripiirteisen lemmikin omistaminen on ristiriitaista. Rakastan koiraani valtavasti, mutta samalla tiedän, että hänen sairautensa lyhentää todennäköisesti hänen elinikäänsä. Jokainen kontrollikäynti jännittää, mutta samalla olen oppinut arvostamaan tavallisia arkipäiviä aivan uudella tavalla. Hän itse elää hetkessä eikä tiedä olevansa sairas. Tarkkailen päivittäin, onko hänen elämänsä edelleen hyvää koiran elämää, ja teen päätöksen luopumisesta heti, kun se ei enää ole.

Koiran terveyden ylläpito on maksanut paljon. Eläinlääkärikäynnit, hammashoidot, sydämen ultraäänitutkimukset, lääkkeet ja muut tutkimukset maksavat helposti tuhansia euroja koiran elämän aikana. Onneksi koirallani on vakuutus, jonka ansiosta olemme voineet tarjota hänelle tarvitsemansa tutkimukset ja hoidot. Rahaa raskaampaa on kuitenkin henkinen kuormitus, kun seuraa rakkaan koiran sairautta ja pohtii jatkuvasti, miten sille voisi tarjota mahdollisimman hyvän elämän.

Rakastan chihuahuoita edelleen valtavasti. Silti toivon, että rodun terveydestä puhuttaisiin avoimesti ilman vähättelyä tai puolustelua. Oman kokemukseni perusteella pienelle koiralle voi kasautua useita terveysongelmia jo nuorella iällä.

Toivon, että tulevaisuudessa jalostuksessa painotettaisiin nykyistä enemmän terveyttä ja toimintakykyä. Kaikkein tärkeintä ei pitäisi olla se, miltä koira näyttää näyttelykehässä, vaan se, että se saa elää pitkän, terveen ja mahdollisimman kivuttoman elämän.

Tätä kirjoitusta ei ole tehty syyllistämään ketään. Toivon vain, että avoin keskustelu lisää tietoisuutta rodun terveysongelmista ja kannustaa tekemään sellaisia jalostusvalintoja, joiden ansiosta yhä useampi chihuahua voisi elää pitkän ja terveen elämän."